Kolumni: Hollannissa yksinäisen hautajaisiin tilataan runo
Jokainen ihminen on runon arvoinen. Kuka tarttuisi ideaan Suomessa?
Isoäidin hautajaisissa helisi kolme konserttikanteletta. Valoa tulvi yläikkunoista. Kappeli oli valkoinen ja korkea. Ympärillä oli sukua, läheisiä, isoäidin elämän ihmisiä yhdeksänkymmenen vuoden varrelta.
Tuntui hyvältä surra yhdessä näiden ihmisten kanssa, samassa tilassa. Urut soivat leveänä merenä. Jokin minussa toivoi, ettei tämä koskaan loppuisi. Elämässä on harvoin näin selkein puittein määriteltyä tilaa ja aikaa surulle, muistelemiselle, ikävälle.
Isoäidin hautajaisista on viisitoista vuotta. Sen jälkeen olen ollut samassa kappelissa kahdesti, hautaamassa työtovereita.
Eteistilassa kurkkuun kohoaa pala. Tulee halanneeksi outoja ihmisiä. Menetys yhdistää. Prosessoimme samalla myös omaa kuolemaamme ja pelkoa läheisten menettämisestä.
Näilläkin kerroilla kappeli oli täynnä. 40- ja 60-vuotiailla vainajilla oli paljon ystäviä, työkavereita, perhettä.
Kaikilla ei ole näin. Jotkut lähtevät täältä yksin.
Tutustuin runofestivaaleilla hollantilaiseen kirjailijaan. Hän antoi minulle englanniksi käännetyn runonsa, jonka alla oli pieni alaviite. Siinä mainittiin, että runo oli kirjoitettu yksin haudattavan miehen hautajaisiin. Mistä oli kyse?
Hollannissa on käytäntö, että jos vainajalla ei ole saattajia, hautajaisiin tilataan runo. Runoilija kirjoittaa sen ja saapuu hautajaisiin esittämään runonsa. Runo ei käsittele kyseistä ihmistä tai tämän kuolemaa, mutta se on kirjoitettu nimenomaan tätä tilaisuutta varten. Mikäli paikalle yllättäen saapuukin omaisia, heiltä kysytään lupa runon esittämiseen. Lupa annetaan aina.
Sosiaalivirasto maksaa runoilijalle 300 euron suuruisen palkkion. Runoja on syksyyn 2016 mennessä kirjoitettu eri runoilijoiden toimesta 210 kappaletta. Kaikki ne on julkaistu netissä. Paraikaa runoja kootaan myös antologiaksi.
Olen kertonut Hollannin tavasta suomalaisrunoilijoille. Kaikkien mielestä idea on mitä kaunein ja kannatettavin. Miten olisi, Kela, sosiaalitoimi tai seurakunta?
Jokainen ihminen on runon arvoinen.
Kirjoittaja on kirjailija ja runoilija.
riina.katajavuori@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: