Kolumni: Hyvin tässä käy
Edessäni on iso elämänmuutos. Jännityksen keskellä luotan siihen, että usko kantaa ja elämä vie eteenpäin.
Minusta adventti on omituista aikaa. Odotamme jotain, joka on jo keskellämme.
Erikoista on myös se, että näitä kahta suurta kirkollista juhlaa, joiden välissä olemme, yhdistää aasi. Ensin Jeesus ratsastaa yhdellä aasilla Jerusalemiin ja noin neljä viikkoa myöhemmin samainen Jeesus syntyy viereisessä kaupungissa toisen aasin katsellessa vieressä. Kokonaisuus on hämmentävä ja omituinen.
Tänä adventtina oloni on erityisen hämmentynyt. Adventtiin liittyvä valkoisen joulun odotus saattaa nimittäin olla minulle ja perheelleni viimeinen vähään aikaan. Minut on valittu Lähi-idässä toimivan uskontojenvälisen dialogikeskuksen johtajaksi ja matkaamme sinne – jos Luoja suo – alkuvuoden aikana.
Seuraavat joulut tulevatkin sitten olemaan meille yhtä lämpimiä kuin Jeesuksella aikanaan.
Olo tuntuu yhtä aikaa omituiselta, jännittävältä ja innostavalta. Keskuksella on pitkä historia uskontojenvälisen yhteistyön ja vuoropuhelun edistämisessä.
Nykyisessä maailmassa, jossa uskontoja käytetään keppihevosena konfliktien synnyttämiseen, ristiriitojen etsimiseen ja väärinkäsitysten levittämiseen, tällainen toimija on kullanarvoinen. Tärkein tehtäväni uudessa työssäni on auttaa muslimeita ja kristittyjä ymmärtämään toisiaan paremmin.
Kohtaamiset ja avoin mieli auttavat meitä eroon ennakkoluuloista.
Kohtaamiset ja avoin mieli auttavat meitä eroon ennakkoluuloista. Näistä teemoista olen kirjoittanut koko vuoden. Tässä sivussa on tullut opittua paljon myös itsestä. Rehellinen jakaminen toisille auttaa ymmärtämään myös itseään. Suosittelen samaa jatkossakin kaikille.
Kirkkovuoden aloitus on outoudessaan ja hämmentävyydessään kuitenkin looginen. Odottaessamme jotain suurta tapahtuvaksi, luotamme ja tiedämme, että hyvin tässä vielä tulee käymään. Samanlainen olo on itsellä.
Luotan siihen, että usko kantaa ja elämä vie eteenpäin. Samalla kun kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan valoa joulunodotukseen, pyydän, että muistatte meitä ja työtämme vuoropuhelun ja vastavuoroisen ymmärryksen saralla myös tulevaisuudessa. Kiitos teille eli shukraan!
Kirjoittaja on tapiolalainen perheenisä ja Kirkon Ulkomaanavun rauhanverkoston päällikkö.
aaro@kontiohautomo.fi
Jaa tämä artikkeli: