Kolumni: Ihminen haluaa nähdä maailman mustavalkoisena
Brexit-keskustelussa väännettiin, onko EU hyvä vai paha ja lyötiin leimoja toisiin.
Kevään ja kesän brexit-keskustelu niin Suomessa kuin Britanniassakin kulki juuri niitä polkuja, jotka saattoi arvata: toisella puolella kerrottiin, miten EU lamauttaa kansallisen päätöksenteon ja tuo sellaisia ongelmia, joiden rinnalla Egyptin vitsaukset alkavat näyttää vitseiltä.
Toisella puolella kerrottiin, miten muukalaisvihamieliset fanaatikot ajavat maansa kaaokseen ja taloudelliseen kurimukseen, josta ei nousta ennen kuin miespolvet ovat vaipuneet unholaan. Brexit-leiri sitten voitti kansanäänestyksen, punta notkahti – ja elämä palasi normaaleihin uomiinsa.
Ihmisen halu nähdä maailma mustavalkoisena on vahva. Toinen puoli on aina oikeassa, toinen väärässä, eikä välimuotoja ole. Elämä itse on harvoin näin yksiselitteistä. Kun olemme päättäneet, kumpi puoli on oikeassa, kumpi väärässä, me valikoimme havaintomme tukemaan uskomuksiamme.
Brexitin kohdalla tämä näkyi muun muassa siinä, että vaalituloksen selviämisen jälkeen Suomessa uutisoitiin näyttävästi, kuinka puolalaisia oli joutunut viharikosten uhreiksi: Britannian marssi kohti äärinationalismia oli alkanut. Kukaan ei vaivautunut muistuttamaan, että samanlaisia viharikoksia oli – valitettavasti – tapahtunut Britanniassa ennenkin. Ne eivät vain olleet aiemmin ylittäneet uutiskynnystä Suomessa. Eikä niistä juuri uutisoida nytkään, kun brexit ei enää ole kuuma aihe.
Maailma on ristiriitainen paikka, jossa hyvä ja paha ovat sekoittuneet, ja meidän olisi hyvä myöntää se ja elää sen mukaan. EU:sta on sekä hyötyä että haittaa Britannialle, brexitin kannattajissa on kiihkomielisiä nationalisteja ja kunnon kansalaisia ja sen vastustajissa avarakatseisia maailmankansalaisia ja omaa etuaan ajavia pyrkyreitä. Ei kummallakaan puolella ole puhtaasti hyviä tai pahoja ihmisiä, eikä kysymykseen brexitistä ole yksiselitteistä vastausta. Vaarallista on uskoa, että vastapuolella on tyhmiä ja pahoja ihmisiä. Siellä on samanlaisia ihmisiä kuin me itse.
Kirjoittaja on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Edinburghin yliopistossa.
Jaa tämä artikkeli: