Kolumni: Ihmisyyden ompeleita kodittoman kanssa
”On pohjantähden alla tää koti mulla mainen. Sen tietää vain yksin suomalainen.”
Koivumetsiin, järvenrantoihin ja rantasaunan kiukaanpesän tuoksuun liittyvät minunkin muistoni.
Espoolaisena olen metsäkansaa. Juurrun nukkumalähiön omakotiyhteisöön lähellä urbaania sykettä. Radiotaajuudet kantavat tänne uudenlaista tunnustusta Suomesta kotina. Monikulttuuristen suomalaisten kollektiivi nimeltään Kansalaiset feat. Medborgare on nimittäin tehnyt omannäköisen Olen suomalainen -kappaleen. Laulusta on myös musiikkivideo. Suosittelen.
Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuma sai minut ajattelemaan. Siinä Kallion seurakuntalaiset auttoivat viikon ajan asunnottomia saamaan yöpymispaikan ja ruokaa, ehjiä vaatteita ja muuta apua. Osallistuin tapahtumaan, koska halusin oppia. Oli vaikuttavaa esimerkiksi ommella ihmisen kanssa, jonka kieltä en ymmärtänyt. Eikä tämä henkilö ollut koskaan käyttänyt ompelukonetta.
Olen suomalainen, mutta maailma on yhteinen. Yhden hätä on kaikkien hätää. Kansallisuus on ihmisenä olemisen ja identiteetin rakennusaine, mutta vain yksi sellainen.
Kansallisuus on haavoittuvaa, myös anastettavaa, jos huonosti käy. Itsensä suomalaiseksi tuntevan täytyy saada sanoa: ”tähän maahan minä kuulun ja osaksi tätä kansaa”.
Kansallisuus on pahimmillaan vallan ja mahdin mittari. Jos oman kansan ylivertaisuus nousee toisten yläpuolelle, nostetaan yksi erottava tekijä kohtuuttomaan asemaan unohtaen muut ihmisyyden tekijät.
Maahanmuutosta keskusteltaessa kansallisuus korostuu liikaa. Eikä pelkästään meillä, vaan myös muualla. Hyvä suomen kielen taito, täällä syntyminen ja kasvaminen; suomalaisuus kulttuurisesti ja verenperinnöltään on ehto, jolla mitataan aitoa kansallisuutta.
Kristillisessä katsomuksessa inhimillisyys nousee kaikkien muiden määreiden ylitse. Jumala loi ihmisen ja katsoi tekemäänsä. Se oli hyvää. Mitä tapahtuisi, jos ihmiset katsoisivat toisiaan rajojen yli kuin Jumala katsoi ihmistä? Paratiisia ei enää täydellisenä tule, mutta inhimillisyyden nostaminen mittariksi voisi edistää montaa rauhaa.
Kirjoittaja on espoolainen tutkija ja pappi.
merianna.hintsala@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: