Kolumni: Ihmisyyden raja kartalla

Kolumni: Ihmisyyden raja kartalla

Pakolaiskriisi näyttää, kunnioitetaanko lännessä todella ihmisyyttä.

Suomeen on viime kuukausina tullut paljon pakolaisia Lähi-idästä. Pakolaiskeskustelussa hämmentävintä on ollut ihmisoikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan tapa tarkastella pakolaisten ihmisyyttä. Rasistit ovat toki olleet äänekkäitä tässä keskustelussa, kuten ovat olleet myös suvaitsevaiset, niin kuin heitä nyt kutsutaan.

Elämme yhteiskunnassa, jota kutsumme länsimaiseksi. Demokratia, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat käsitteitä, joilla määrittelemme itseämme ja yhteiskuntaamme. Nämä käsitteet ovat rakentuneet toiseuttamisen kautta. Me olemme tätä, emme tuota.

Lännen vastakohta on perinteisesti ollut itä, erityisesti Lähi-Itä. Opimme jo koulussa, että siellä ei ole demokratiaa, tasa-arvoa eikä oikeudenmukaisuutta. Yksilön oikeuksien edelle menee diktaattorien mielivalta ja alistava uskonto.

Kun lähtökohta on tällainen, ei ole ihme, että yhteiskunnallisessa keskustelussa velloo kulttuurirasismi. Sen puolelle lipsahdetaan, jos määritellään toinen kulttuuri staattiseksi ja perusteellisesti vääränlaiseksi tähän yhteiskuntaan.

 

Pakolaisiin pitäisi suhtautua samanlaisina yksilöllisesti ajattelevina ihmisinä kuin itse olemme."


Sodan pakeneminen ei tee ihmisestä rikollista. Diktatuurissa eläminen ei tee ihmisestä yksinvallan kannattajaa. Eläminen yhteiskunnassa, jossa yksilön oikeudet eivät toteudu, ei tee hänestä ilman muuta tällaisen ajattelun kannattajaa. 'Toinen' kulttuuri ei määrittele yksilön tapaa olla ja ajatella sen enempää kuin omamme. 

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kyse enemmän meidän kulttuuristamme kuin pakolaisten. Miten me heidät koemme? Mitkä ovat vakiintuneet käsityksemme Euroopan ulkopuolelta tulevista?

Keskusteluun heijastuvat myös tapamme käsitellä globaalin maailman kriisejä, inhimillistä hätää, pommitusten alle jääneitä perheitä ja väkivaltaa, jonka uhrit eivät ole eurooppalaisia.

Suojelemme itseämme ajatuksella, että tuolla nyt vain on tuollaista. Saatamme ajatella, että läheisen menetys on vähemmän traagista muualla kuin täällä.

Pakolaisiin pitäisi suhtautua samanlaisina yksilöllisesti ajattelevina ihmisinä kuin itse olemme. Ei leimata etäältä.

Vapaa kirjoittaja ja yhteiskunnallinen aktivisti sekä hengellinen musta feministi.

maryan.abdulkarim@gmail.com

Jaa tämä artikkeli: