Kuva: Jukka Granström
Kolumni: Joulu on kompromissiharjoitus
Moni huristelee osoitteesta toiseen, jotta saisi jaettua siivun joulustaan kaikille sitä haluaville.
Joulun aikaan harjoitellaan yhdessä jos toisessakin perheessä kompromissien tekemisen taitoa. Kun mennään yhteen, kumpikin tuo jouluun omat tapansa ja perinteensä. Siinä sitten mietitään, mitä jouluna tehdään, mitä syödään ja missä joulu vietetään.
Erityisen kiinnostava tilanteesta tulee, jos toinen tai peräti kumpikin on intohimoinen jouluihminen, jonka mielestä joulu tulee vain sillä, että kaikki tehdään joka joulu samalla tavalla. Jos kompromissikykyä ei löydy, voi joulunalusperinteenä olla jokavuotinen kina.
Kun kahden aikuisen taloudesta tulee lapsiperhe, ollaan taas uudessa tilanteessa. Mennäänkö vuorovuosina jouluksi isovanhempien luokse vai ollaanko kotona? Vai tulevatko isovanhemmat jouluvieraiksi lapsiensa luo? Ehkä sisaruksetkin?
Yleinen käsitys on, että aattoillan hämärtyessä kansa linnoittautuu koteihinsa eikä lähde enää mihinkään. Se ei pidä paikkaansa: miettikää, miten moni huristelee aattoiltana osoitteesta toiseen, jotta saisi joulustaan jaettua edes pienen siivun kaikille sitä halajaville.
Kun lapset muuttavat omilleen, on taas uuden palapelin aika, jonka palasia asettelemassa on entistä isompi liuta lapsia, vanhempia ja isovanhempia. Joulunpyhissä tuntuu välillä olevan aivan liian vähän tunteja.
Vuosien mittaan olen oppinut olemaan entistä kiitollisempi sisarusten olemassaolosta, niin omien kuin puolisonkin. Miten mistään tulisi jouluna yhtään mitään, jos ei tietäisi, että ihan joka paikassa ei tarvitse olla samaan aikaan.
Yhdessä neuvoa pitämällä on vuosien mittaan pidetty huoli siitä, että vanhin sukupolvi saa ainakin osan perheestään luokseen jouluaattoa viettämään. Yhdessä sopimalla on selvitty niistäkin jouluista, jolloin läheinen perheenjäsen on joutunut viettämään joulunsa sairaalassa.
Valoisaa joulun aikaa kaikille Essen lukijoille – ja erityisesti siskoille, veljille, kälyille ja langoille.
Jaa tämä artikkeli: