Kolumni: Joulukortti ilahduttaa ja lämmittää
Tunnustan, olen juuri se ärsyttävä tyyppi, joka ripustaa jouluvaloja lokakuussa.
Tänä vuonna sain sentään sen verran pidäteltyä itseäni, että koristelin kaksi kuustani vasta marraskuussa. Joulutunnelma on ihanaa ja haluan nauttia siitä kauemmin kuin vain aatosta loppiaiseen.
On silti yksi asia, missä en todellakaan ole kunnostautunut, vaikka se olisi melkein tärkeintä joulussa: joulukorttien lähettämisessä. Jossain vaiheessa elämääni lähetin niin ahkerasti kortteja ympäri vuoden, että olisin varmaan ansainnut postin Vuoden asiakas -palkinnon. Nyt on kuitenkin jo vuosia kulunut niin, että en ole välttämättä lähettänyt kortin korttia.
”Typerää jouluhössötystä!”, moni kuittaa korttien lähettelystä. Mutta mitä typerää siinä on, että kertoo muistavansa jonkun edes kerran vuodessa? ”Kyllä ihmisiä voi muistaa muulloinkin”, toiset sanovat. No niin voi, mutta muistatko? Varmaankin kortilla olisi vielä enemmän vaikutusta, jos samana päivänä ei kertyisi kasaa monista korteista, mutta yhtä lailla joulukorttini voi olla yksi ainoista ja erityisen merkityksellinen.
Vuosia sitten lähetin säännöllisesti postia vanhalle koulukaverilleni. Hän oli koulussa sen verran kärkäs arvostelemaan, että moni ei tullut hänen kanssaan toimeen. En kuullut hänestä vuosiin. Kun sitten tapasimme, hän kertoi kuinka tärkeää hänelle oli, että muistin hänet kaikki ne vuodet, jolloin hän oli vaikeasti masentunut. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka tärkeitä pienet viestini olivat olleet. Siinäpä se juuri on: emme voi tietää, mitä jonkun elämässä on meneillään.
Kun itsekin on kokenut masennusta ja arvottomuuden tunnetta, tietää, miten pitkälle oikein ajoitettu hyvä sana, pieni kannustus, sähköposti tai Facebook-kommentti voi kantaa. Jos en ehdi enää lähettää korttia, niin onko minulla vielä mahdollisuus soittaa tai käväistä?
Moni vanhus suree sitä, että läheiset ihmiset ympäriltä harvenevat. Voinko minä olla paikkaamassa aukkoa edes pienesti ja luoda sekä itselleni että toisille tunnetta kuulumisesta johonkin? Joulu on nimittäin surkeinta aikaa vuodessa olla yksinäinen.
Kirjoittaja on espoolainen toimittaja ja juontaja.
miahalonen@yahoo.com
Jaa tämä artikkeli: