null Kolumni: Jumalan pelko

Puheenvuorot

Kolumni: Jumalan pelko

Pelko koetaan nykyään kielteisyyden ja suvaitsemattomuuden lähteeksi. Jumalan pelko on kuitenkin Raamatun mukaan viisauden alku ja samalla kristinuskon peruskiviä.

Nykyään pelko ei ole muodikasta. Se koetaan kielteisyydeksi ja vihan sekä suvaitsemattomuuden lähteeksi. Tässä on paljon perääkin, mutta toisaalta on syntynyt paradoksaalinen tilanne, jossa itse pelkoa on ruvettu pelkäämään. Oikeastaan sitä pelätään jo sananakin miettimättä, mitä kaikkea se voi tarkoittaa.

Jos näyttää siltä, että ajattelematon toiminta on johtamassa huonoihin tuloksiin, pelko on täysin järjellisesti perusteltua. Myöskään uskonnossa pelko ei suinkaan ole vain hajottava tai kuluttava voima.

Psalmissa 111 sanotaan: "Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää." Samoin Sananlaskuissa sanotaan: "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta."

 

Herran pelossa on siten kysymys ennen kaikkea Jumalan olemassaolon ja tahdon tunnustamisesta, joita ilman koko uskonnon tarkoitus hämärtyisi. 

 

Nämä Raamatun kohdat varmaankin herättävät nykyaikaisessa hyvänolon filosofiassa lähinnä kummastusta. Kristinuskon tästä puolesta ei enää juuri puhuta, koska pelon, rangaistusten tai helvetin pohdiskelusta tulee huono fiilis. Erityisesti liberaalin älymystön edustajat vastustavat uskonnon tätä puolta päättäväisesti, koska se on ristiriidassa heidän vapaamielisen maailmankuvansa kanssa.

Silti nämä opetukset ovat tärkeitä kristinuskon ymmärtämiselle, kunhan ne käsittää rakentavasti eikä silmittömän kauhun lietsomisena. Pelolla tarkoitetaan tässä yhteydessä järkevää pelkoa karttaa vääriä tekoja ja siis tervettä kunnioitusta Jumalan käskyjä ja hyvää tarkoitusta kohtaan.

Herran pelossa on siten kysymys ennen kaikkea Jumalan olemassaolon ja tahdon tunnustamisesta, joita ilman koko uskonnon tarkoitus hämärtyisi. Jos emme tunnusta Jumalan tahtoa, emme tunnusta syntiä tai kadotusta olevan olemassa. Silloin ei tarvita myöskään armoa tai pelastusta.

Ja jos pelastus on ajatuksissamme kaikkien subjektiivinen oikeus uskosta, synnistä ja Jumalan tahdosta riippumatta, ei Vapahtajallekaan jää juuri tarvetta. Silloin olemme käytännössä valinneet opiksemme jumalankieltämisen.

Kirjoittaja on perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

sampo.terho@eduskunta.fi

 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.