Kolumni: Kiinnostavatko ihmisoikeudet?
Ei, minulla on ne jo, vastasi joku feissaajan kysymykseen.
Se oli tukalimpia työpaikkojani. Minun piti seistä Forumin kauppakeskuksessa pysäyttelemässä ihmisiä. Tehtäväni oli haarukoida tietyn ikäisiä naisia ja kysellä heidän mielikuviaan suomalaisista vaatemerkeistä.
Markkinointitutkimuksessa piti ruksia vastauksia viiden vaihtoehdon väliltä. Parikymppiselle ei ollut kivaa aloittaa keskustelua kysymällä: Anteeksi, oletteko 40–50-vuotias? Ylipäätään tuntemattomien ihmisten häiritseminen oli epämiellyttävää.
Tämä kokemus palasi mieleeni, kun juttelin nuoren feissarin kanssa. Hänen ensimmäinen työpäivänsä oli alkanut Sörnäisten Piritorilta. Tiimi oli jalkautunut kansiot sylissä Kallioon. Päivän aikana nuorukainen oli onnistunut puhumaan kaksi kuukausilahjoittajaa ihmisoikeusjärjestölle.
Kaupungilla kulkijat haluavat maksimaalisella nopeudella kotiin, töihin tai kauppaan. On epätodennäköistä, että kukaan ryhtyisi puheisiin kirkasotsaisen vastaantulijan kanssa ja sitoutuisi rahoittamaan jonkin järjestön toimintaa.
Jotkut juttelevat vain juttelemisen ilosta. Avautuvat ja kertovat elämästään, totesi feissari. Joidenkin kanssa puhun tunnin, vaikka näen, etteivät he tule lahjoittamaan. Siinä tekee samalla ihmisoikeuskasvatusta.
Koulutuksessa opetetaan faktoja ihmisoikeuksista, sananvapaudesta, kidutuksesta, turvapaikanhakijoista, syrjinnästä ja naisten oikeuksista, jotta feissaajat osaavat esitellä asiaansa kadunkulkijoille. Mutta eniten feissaaja oppii ihmisistä.
Kiinnostavatko ihmisoikeudet? Ei, minulla on ne jo, vastasi joku.
Mitä nuorempi, mitä köyhempi, mitä työttömämpi tyyppi, sitä todennäköisemmin hän alkoi lahjoittajaksi, summasi kaveri. Useimmat hänen saamansa lahjoittajat olivat nuorehkoja miehiä.
Harva pysähtyi juttusille, mutta keskustelut hullujen, joutilaiden tai valveutuneiden ihmisten kanssa olivat antoisia. Sai väitellä, argumentoida, kuunnella, lisätä ihmisten tietoisuutta maailman epäkohdista. Jokainen lahjoittaja oli voitto. Feissaaja koki työnsä mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi.
"Mitä nuorempi, mitä köyhempi, mitä työttömämpi tyyppi, sitä todennäköisemmin hän alkoi lahjoittajaksi."
Kirjoittaja on kirjailija ja runoilija.
riina.katajavuori@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: