Kolumni: Kiireettömyys tuo lisätunteja kesäpäivään
Hetket hujahtavat ohitse, jos mieli ei ole läsnä eletyissä hetkissä.
"Kesä ja kärpäset, lapsen suusta. Onni viaton, on pilvistä hattaraisista, loiskeesta lätäkön, lorusta leppäkertun. Tai mansikan makuinen muisto, on hetki lapsuuden."
Lempivuodenaikani on taas täällä! Kesäaamu tuoksuu sateen jälkeiseltä asfaltilta, katse hapuilee kedon kukkasiin, mieli odottaa lomaa. Vietin lapsuuteni kesät mummolassa. Mummolassa tuoksui syreeni, puutarhassa paistuivat muurikkaletut. Mummolan kesät olivat aina pitkiä.
Kun on oikein pieni, tuntuu kaikki ympärillä kovin suurelta. Myös aikakäsitys, jota vasten viikot tuntuvat kuukausilta, kuukaudet vuosilta.
Miksi lapsuudessa aika tuntuu etenevän hitaammin?
Väitän, että mukana on myös iästä riippumaton muuttuja. Tuntuu, että kasvamme kiinni kiireeseen; siihen olotilaan, että ei kerkeä kaikkea mitä pitäisi. Kuitenkaan kiire ei riipu pelkästään tehtävien määrästä. Kiire voi kasvaa tyhjänkin kalenterin edessä – koska mielellä on kiire. Kun mielellä on kiire, hujahtavat päivät vauhdilla ohitse.
Lapsuuden jälkeen opimme ajattelutaitoja, joilla organisoida ja hallita elämää; asettamaan tavoitteita ja varautumaan pahimpaan. Kertaamalla mennyttä opimme ennakoimaan tulevaa, vaihtamalla näkökulmaa asettumaan toisen saappaisiin.
Yhtä kaikki, suuren osan ajasta ajattelemme ohi nykyhetken. Kun mieli ei ole läsnä eletyissä hetkissä, on niistä jäävä tunnekokemuskin vain haalea muistijälki. Hetket hujahtavat ohitse, eletty aika katoaa. Lapsuuden jälkeen tulemme kiireisiksi.
Entinen tv-toimittaja ja -juontaja, nykyinen riippumattokauppias Turkka Huhtala toteaa (HS 29.5.) yksinkertaisesti sen, kuinka riippumatto jalostaa pysähtymisen taitoa: Kun nostaa katseen kohti taivasta, pääsee aistiärsykkeistä eroon. Ajattelu vapautuu pois tavanomaisesta.
Ehkä onkin niin, että pieni kuhnailu, hetkissä viipyily ja ajan tehoton käyttö lisäävät tunteja vuorokauteen ja karistavat kiireen. Tänä kesänä suuntaan siis katseen kohti taivasta – oli patjanani sitten riippumatto, piknikviltti tai puhdas vihreä nurmi.
Kirjoittaja on espoolainen kasvatustieteilijä
kaisa.lehtonen@etelansyli.fi
Jaa tämä artikkeli: