Kolumni: Kiroilussa on kyse tottelemattomuudesta ja vapaudesta
Kirosanoihini puuttuvat yleensä miehet. Patriarkaatille maailmassa ei ole pelottavampaa asiaa kuin tottelematon nainen.
Kun kirjoitin tähän lehteen kolumnin seurakuntayhteydestä, ensimmäisessä versiossa oli alun perin kaksi kirosanaa. Pyynnöstä poistin ne, sillä Essen toimituksessa pelättiin, että keskustelu jumittaisi kiroilemiseni ympärillä varsinaisen aiheen sijaan.
Suostuin pyyntöön mukisematta, sillä olen tottunut häpeämään kiroiluani.
Kiroileminen ei ole minulta tietoinen henkilöbrändäysteko, se tulee luonnostaan. Jo vauvakirjaani on talletettu ensimmäiset intensiiviset kirosanaryöpyt. Olen purskahteleva ja intohimoinen luonne joten rikas, ryöpsähtelevä kieli on ollut aina tapani tuulettaa tunteita. Ymmärrän kuitenkin olevani altavastaaja, kiroileva ja kriittinen iltaihminen maailmassa, jossa ihannetta edustaa himskattia kimeästi hokeva ratkaisukeskeinen aamuvirkku.
Erityisesti erinäisissä internet-keskusteluissa olen huomannut, miten tuntemattomilla, yleensä miespuolisilla henkilöillä on pakottava tarve kontrolloida kielenkäyttöäni. Kiroileva nainen on huonotapainen, epäuskottava ja uhkaava.
Vaikka toistuvasti pyydän, että keskustelussa voitaisiin päästä takaisin aiheeseen sanavalintojeni ruotimisen sijaan, se tuntuu olevan mahdotonta. Monta kertaa on tehnyt mieli pyytää anteeksi ja pysyä hiljaa. Niin kaltaiseni siivotaan vastavirrasta viemäriin, sillä patriarkaatille maailmassa ei ole pelottavampaa asiaa kuin tottelematon nainen.
Osittain, koska pyrkimys kielenkäytön kontrolloimiseen tuntuu olevan vahvan sukupuolittunut, olen lakannut pyytämästä anteeksi kiroilemistani.
En koskaan tarkoituksella loukkaa sanoillani, mutta jos asiayhteys tai tunnetila sitä vaatii, livautan surutta joukkoon ärräpään jos toisenkin. Ketä se satuttaa?
Kaikkien kiireiden, ihmissuhdesotkujen ja omien riittämättömyystuskailujen keskellä kielenkäyttöni siivoaminen siivottomuuksista ei todellakaan ole se osa-alue, jonka kehittäminen on akuutisti agendalla.
Suuresti kunnioittamani johtaja ja feministi Rosa Meriläinen on sanonut: ”Jokainen pissaliisa lorottaa sinunkin vapautesi puolesta.”
Minä en ehkä enää lorota, mutta manaan senkin edestä.
Kirjoittaja on turkulainen väitöskirjatutkija ja vapaa kirjoittaja.
lotta.aarikka@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: