Kolumni: Kohta on kesän paras hetki
Unelmissani kesä on vuodenajan mittainen sunnuntai; paitsi että viikonpäiviä ei ole, aika pysähtyy.
Makasin yöllä sängyssä unta odottaen, kun sain mielikuvan: mitä jos tänne kerrostaloni makuuhuoneeseen kuuluisi nyt kuikan huuto. Kuiiiik-ko, kuiiiiik-ko...
Mielikuva rauhoitti heti. Kuikka loi kesän mieleeni. Kuikan huuto tulee tuttuna jostakin, geeneistä, kollektiivisesta alitajunnasta, sielusta, mistä vain, mutta kaupunkilainenkin ymmärtää tuon arkaaisen linnun kieltä. Kuikka sanoo: Rauhassa. Nyt ei ole mitään hätää.
Siinä missä matkat tehtiin vielä talvella vain perille saapumista varten, kevään ja kesän ja auringon ja vihreyden tullen huomaakin, ettei tässä itse asiassa ole kiire minnekään. Matkalla päiväkodista lasten kanssa kotiin voi viipyä, pysähtyä. Pihalle voikin jäädä. Siellä on muitakin.
Kirjailija Don DeLillo kiteytti: kesän idea on, että saat kaupungin ikään kuin omaksesi. Niin saat myös lähiön, ja maalaiskunnan, ja oman takapihan. Siellä kasvaa vadelmia.
Unelmissani kesä on vuodenajan mittainen sunnuntai; paitsi että viikonpäiviä ei ole, aika pysähtyy.
Mielikuvissa mökillä ollaan koko kesä. Syödään ahvenia ja oman maan perunoita, luetaan hitaita klassikoita verannalla. Pelataan mölkkyä hiekkatienpistolla ilman paitaa, ja kohta onkin jo päiväkahvien aika. Kellonremmi ei jätä rusketusrajaa.
Mökiltä tehdään retkiä lähiseudulle: kolutaan maalaismarkkinat, joilla on mielellään mahdollisimman huoleton nimi kuten Joutopäivät tai Puu- ja pölkkypäivät, pysähdytään seudun pienille nähtävyyksille ja maisemapaikoille, poimitaan itse mansikkaa marjatilalla. Välillä tarkistetaan lähikaupungin tori jäätelö- ja lörtsykioskeineen ja ostetaan puhtaat housut kyläilyä varten.
Tyttäreni sanoi viime vuonna tähän aikaan: Isi, mä en ikinä unohda tätä kesää, jos siitä tulee ihana. Kesän luotettavimmin hyvä hetki onkin nyt käsillä: kesän alku, lupaus unelmalomasta ja ajan loputtomuudesta. Se aamu kun pakataan auto täyteen ja kysytään takapenkkiläisiltä: "Oletteko valmiita? Sitten lähdetään!" Ehkä mökillä ei sitten ehditäkään olla kuin viikko, ehkä sataa, ehkä töitäkin pitää tehdä, mutta kesän lupaus on silti aina tahraantumaton ja välttämätön.
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija
konstigblog@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: