Kolumni: Kukaan ei ole syntyjään paha
Jotta voisimme estää pahat teot, pitää ymmärtää, mistä ne kumpuavat.
Hetki sitten uutisoitiin vanhusten parissa työskennelleestä nuorukaisesta, joka syyllistyi työssään useaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Samana päivänä Yhdysvaltojen Oregonissa sattui kouluampuminen, jossa surmansa sai yhdeksän ihmistä.
Kuulemme jatkuvasti väkivallanteoista, jotka tuntuvat inhottavilta, irvokkailta, tuomittavilta – joita emme voi hyväksyä emmekä ymmärtää. Ymmärrystä on mahdotonta vaatia etenkin silloin, jos itseä tai läheistä kohdellaan väärin.
Kun emme ymmärrä, päädymme herkästi selittämään asioita ihmisen pahuudella. Viestimme on, että pahat ihmiset on eliminoitava yhteiskunnasta, ”vietävä ladon taakse” tai että heidän soisi tuta saman kohtalon itse. Tunnekuohu, iljetys ja viha ovat normaaleja reaktioita.
Ymmärrän, ettei joitain tekoja voi hyväksyä, en itsekään hyväksy. Silti ajattelen, että pystyäksemme tekemään jotain tällaisten tapausten estämiseksi, on olennaista ymmärtää jotain siitä tausta-asetelmasta, jolle tällainen pahuus rakentuu. Uskon, että kukaan ei ole syntyjään paha. On vain ihmisiä, joille on tapahtunut pahoja asioita elämässään.
Kaltoinkohtelu ja muut traumat jättävät jälkensä syvälle psyykeen. Liian harva tulee kokemansa jälkeen kuulluksi ja pääsee purkamaan patoutunutta katkeruutta, riittämättömyyden tunteita ja epämääräistä ahdistusta. Liian moni jää yksin. Kuormituksen traagisin seuraus on, että mieli yksinkertaisesti hajoaa.
Vaikka mielen terveys on (oman sekä muiden) hyvinvoinnin edellytys, läheskään kaikki eivät saa tarvitsemaansa apua. Askel oikeaan suuntaan otetaan kuitenkin vuodenvaihteen jälkeen: yli 26-vuotiaiden mahdollisuudet päästä Kelan kuntoutuspsykoterapiaan paranevat terapiakustannusten omavastuuosuuden pienentyessä. Uudistus avaa vastaanottojen ovet jatkossa siis myös heille, joille se ei aikaisemmin ole taloudellisesti ollut mahdollista. (Suomen Kuvalehti 14.8.)
Omalla asenteellamme ja toiminnallamme voimme myös tukea mielenterveyttä. Uskon, että vaalimalla terveitä tunteiden käsittelykeinoja sekä avointa puhekulttuuria, voimme ehkäistä mielenterveysongelmien kärjistymistä.
Kirjoittaja on espoolainen kasvatustieteilijä.
kaisa.lehtonen@etelansyli.fi
Jaa tämä artikkeli: