Kolumni: Kuolemme sukupuuttoon
”Vasta kun viimeinen puu on kaadettu, viimeinen joki myrkytetty ja viimeinen kala pyydystetty, tajuamme, että rahaa ei voidakaan syödä.”
Riippumatta siitä, onko tämä lause todella peräisin vanhalta intiaanipäälliköltä vai valkoihoiselta romantikolta, se on erittäin ajankohtainen.
Ihmisillä on taipumus tuhlata aikaa keskittymällä epäolennaiseen. Sen sijaan, että yrittäisimme ymmärtää maailman hälyttävän kokonaistilanteen syitä ja kehittää ratkaisuja päällemme vyöryvien seurausten pysäyttämiseen, olemme jämähtäneet pähkäilemään talouden pelastamista. Jopa maailmanlopun kuilun partaalla huojuen palvomme jääräpäisesti kultaista vasikkaa.
Elämme yhä kiihtyvän kuudennen sukupuuttoaallon aikaa."
Elämme yhä kiihtyvän kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Vajaan kahdensadan vuoden aikana tapahtunut tuho olisi ilman ihmisen panosta vienyt vähintään kymmenen tuhatta vuotta. Tällä vauhdilla vuoteen 2100 mennessä menetetään puolet kaikista eläin- ja kasvilajeista. On aiheellista olla huolestunut, sillä niiden joukossa saattaa hyvin olla myös muuan homo sapiens sapiensis.
Ihmislajin ylisuuri populaatio valtaa ja tuhoaa muiden lajien elinympäristöä. Maanviljelys, metsähakkuut, teollisuus ja ainainen pakkomielle kasvavasta taloudesta sahaavat oksaa, jonka päällä me kaikki istumme. Ihmisen häikäilemättömän toiminnan seurauksena planeetta lämpenee. Napajäätiköt sulavat. Merenpinta nousee, ja ikiroutaan varastoitunut metaani alkaa päästä ilmastoon. Tuuli- ja suihkuvirtaukset muuttuvat, merivirrat näivettyvät, sää muuttuu rajuksi ja arvaamattomaksi. Sateet harvinaistuvat, laajat alueet aavikoituvat. Ekosysteemi on herkkä monimutkainen verkko, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elinympäristön menettäneet yrittävät siirtyä vielä asuttaville apajille. Se on tapahtumassa nyt.
Me elämme dystopiaa – yhä useampi näkee sen ja yhä useampi vaatii muutosta. On hylättävä unelma kasvavasta taloudesta ja havahduttava näkemään olennainen.
Seuraava yritys pysäyttää katastrofi tehdään Pariisin ilmastokokouksessa joulukuun alussa. Siinä päätetään tulevaisuudesta, joka on hyvin lähellä ja myös meidän omamme.
Kirjoittaja on kirjailija.
alexandra.salmela@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: