Kolumni: Kuulitko varmasti oikein?
Ensimmäisenä helluntaina kävi niin, että Pyhä Henki laskeutui humahtavana puuskana ja tulenliekkinä Jeesuksen oppilaiden päälle, ja he ryhtyivät puhumaan kielillä paikalla olleelle kansanjoukolle. Tapaus kuvaillaan Raamatussa Apostolien teoissa. Tekstin kirjoittaja luettelee huolella, mistä kaiken maailman Pamfyliosta ja Kappadokioista väki oli Jerusalemiin tullut. Osa oli juutalaisuuteen kääntyneitä, oli sun mitä kreetalaisia ja arabeja. Syntyi ensimmäinen seurakunta.
Kaikki kuulivat omaa kieltään.
Kuulivatko varmasti oikein? Olivatko varmasti kaikki heti samaa mieltä esimerkiksi virkakysymyksestä tai siitä mitä on klassinen kristinusko? Parisuhdelain vaikutuksista kirkossa? Saati esimerkiksi siitä, minkälaisen hallintomallin omaksuvat seurakunnalleen? Pitäisikö olla parokiaali- vai joku muu?
Teksti ei kerro oliko paikalla savolaisia, mutta mielestäni se sopisi hyvin kuvioon. Tapahtumaan kun on sisäänkirjoitettu jotakin savolaista. Nimittäin se, että vastuu kuullusta siirtyy kuulijalle ja hänen oman tulkintapiirinsä sisään. Sama sana ja saarna synnyttävät keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Ne puolestaan näyttävät synnyttävän riitoja.
Ajatellaan, että Apostolien tekojen Kappadokia voisi olla vaikkapa Posio, Frygia Espoo ja Pontos Kontiolahti – ja että kreetalaiset ovat lestadiolaisia ja arabit körttejä.
Me saatamme kyetä näkemään tuossa 1980 vuotta sitten Jerusalemissa kokoontuneessa seurakunnassa itsemme. Erikielisinä, eritaustaisina, erilaisina. Yhteiselämä on mahdotonta, mikäli emme ilman sarvia ja hampaita tunnusta, että kukaan ei ole oikeasti oikeassa.
Ensimmäisessä sekaseurakunnassa ei tarkistettu, että kaveri varmasti sekä kuuli että ymmärsi kaiken saman ja samoin kuin minä. Eikä näin muodoin rähistykään. Uskalletaanko samaan?
Kirjoittaja on Kirkon tiedotuskeskuksen toimittaja. Hän asuu Tillinmäessä.
ville.talola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: