Kolumni: Lapsella on oikeus luoda oma verkkoidentiteetti
Lasten oivalluksia on yleisesti käytetty värittämään julkisia puheita ja saarnoja.
Ennen pappien lapsistaan kertovat saarnasutkautukset nolottivat penkissä istuvia lapsia. Vaikka aikuisen mielestä lapsi osaa sanoittaa asioita oivallisesti ja yllättäen, lapsi saattaa kokea, että hänen yksityisyyttään loukataan.
Nykyajan saarnastuolit ovat siirtyneet verkkoon, ja julkisesta puhumisesta on tullut mahdollista muillekin kuin tarkoin valikoituneille oppineille.
Kuva nyt vain puhuu enemmän kuin sanat. Facebookissa on viime viikkoina nähty tuhansittain arkikuvia mitä ihanimmista arkisista tilanteista. Kissat, sotkut ja lapset päätyvät arkikuviin siinä missä puutarhassa nousevat narsissit. Kuvien perusteella lapsille alkaa muodostua verkkoidentiteetti sekä tunnettavuus ilman lapsen lupaa ja oikeutta määritellä sitä itse.
Erilaiset kirjautumisella rajatut yhteisöt kuten Facebook, ovat hivenen turvallisempia kuin kaikille avoimet blogit. Silti yhtä lailla niissä usein jaetaan sellaista, joka on lapselle mahdollisesti kiusallista ja noloa.
Kuvat jäävät ja ovat olemassa sittenkin, kun lapsi kavereineen jo surffaa verkossa.
Lastensuojelun keskusliitto on ollut huolissaan lapsille huomaamatta kehittyvästä verkkoidentiteetistä. Lapsella tulisi olla oikeus arvioida itse, mikä on julkista ja mikä ei. Pienen lapsen kohdalla tämä vastuu on vanhemmalla. Hyväntahtoisesta ihastelusta saattaa aikojen kuluessa muotoutua ikävä kiusaamisen ase tai jopa turvallisuusriski.
Ei kuvien jakamista tarvitse kokonaan lopettaa. Monet pienet asiat lisäävät turvallisuutta ja lapsen suojaa. Älä esimerkiksi koskaan liitä julkisessa blogissa kuvaan lapsen nimeä. Älä lataa lapsen kannalta yksityistä materiaalia kuten kylpykuvia nettiin.
Pyri kuvaamaan niin, että kasvonpiirteet eivät erotu. Rajaa kuvasi niin, että yksityisasiat eivät selviä. Kännykkäkameroiden häivyttävät linssit ovat oivallisia tekemään kuvista turvallisia mutta silti mielenkiintoisia. Ja yksinkertaisimmillaan, kysy lupa ja tunne vastuusi.
Kirjoittaja on espoolainen tutkija ja pappi.
merianna.hintsala@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: