Kolumni: Läsnäolo, katoava luonnonvara
Olin kokouksessa, jossa kerrottiin kokemuksia yrittäjyyspäivän järjestelyistämme opistossamme.
Raportoija kertoi, että rouva yrittäjyysneuvos oli saatu puhumaan omista kokemuksistaan opiskelijoillemme. Esitystä oli kuitenkin häirinnyt se, että suuri osa opiskelijoista räpläsi puhelintaan koko ajan.
Yrittäjyysneuvos keskeytti esityksensä ja piti tiukkasanaisen puhuttelun aiheesta opiskelijoille, joista joka ikinen hämillään laittoi välineensä pois. Raportoija oli ollut paikanpäällä tilanteesta häpeissään – ymmärrettävästi.
Hienoa! Go, yrittäjyysneuvos, go! Näin sitä pitää. On väärin sallia fyysisesti läsnä olevalta henkinen poissaolo. Sitten katsoin ympärilleni muiden kokoushuoneessa olevien reaktiota. Järkytyin. Osa tusinasta keskimäärin päällikkötason osallistujasta oli autuaan poissaolevana puhelimensa ja läppärinsä meiliohjelmien kanssa, eikä näyttänyt edes kuulleen koko juttua.
Miten voimme vaatia nuorisoltamme fiksua käytöstä, jos oma esimerkkimme on huono? Läsnäolon puute on yleistä.
Moniko muistaa nähneensä kahvilassa tilanteen, jossa viereisen pöydän pariskunta istuu kupin ääressä ”tapaamassa toisiaan” mutta molemmat vain näppäilevät älypuhelintaan? Monellako on työpaikallaan tapa, että viikkopalaveriin tai koulutukseen tulee kymmenenkin ihmistä, joista oikeasti läsnä on vain pari? Muut läpsivät tablettejaan ja älypuhelimaan niin, että täpinä käy.
Olen itse herkkä sähkömagneettisille kentille ja saan päänsäryn, jos samassa huoneessa on langaton yhteys päällä kolmessa vempeleessä. Kun niitä on kymmenen, en pysty olemaan edes huoneessa – enkä ole superallergikko.
Kun pyydän ihmisiä ystävällisesti sulkemaan välineensä palaverin ajaksi, saan sääliviä ja pitkiä katseita ja seuraa jäätävä hiljaisuus.
Onko palaverin määritelmä muuttunut? Onko se tilaisuus, jossa keräännytään samaan huoneeseen vastaamaan meileihin ja tekstareihin, päivittämään facebookia ja kirjoittamaan edellisen kokouksen pöytäkirjaa?
Mitäpä jos palaamme seuraavassa kokoontumisessamme muinaisen viime vuosikymmen perinteeseen ja suljemme tapaamisen alussa kaikki vempeleet.
Kirjoittaja on Inno-Omnian kehittämispäällikkö
jouko.kivimetsa@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: