null Kolumni: Makkaraa ja aivopesua

Puheenvuorot

Kolumni: Makkaraa ja aivopesua

Rippikoulussa ei vain kerrota uskonnosta, vaan siellä eletään uskontoa.

Tänäkin kesänä yli 80 prosenttia Suomen 15-vuotiaista saa makkaraa ja aivopesua. Rippikoulu on aivojen kuurausta ja tuuletusta Axen ja nuotion tuoksuessa. Sen jälkeen avataan ovi aikuiseen, itsenäiseen uskon maailmaan.

En tiedä, onko rippikoulu koskaan pitänyt sisällään tavoitetta piiskata nuoria tietynlaiseen kristityn muottiin. Tuskin. Nykyinen opetussuunnitelma ainakin painottaa elämän tärkeitä asioita nuoren lähtökohdista käsin. Ei se paljon elämää rakenna, jos pappi antaisi joka kysymykseen yhden oikean vastauksen, jos sellainen edes olisi. Nuorta haastetaan käyttämään omia aivojaan omia ratkaisujaan varten, oli se sitten vaikka kirkosta eroaminen täysikäisenä. Rippikoulu kantaa turhaan tuputtamisen mainetta, mutta enemmänkin se tukee ajattelun vapautta putsaamalla pölyisiä mielikuvia.

Jos on uskonnollisesti köyhä, ajattelee aina rajatusti. Ajattelun köyhyyttä on olla tuntematta ihmiskunnan suuria kertomuksia, olivat ne sitten peräisin Raamatusta, Michelangelon siveltimestä tai Einsteinin kynästä. Ajattelun köyhyyttä on olla kokeilematta rukousta ja osaamatta lauluja, jotka tuottavat iloa. Rajattua ajattelua on tehdä päätöksiä ilman, että tietää, mitä tekee.

Kuvittele koulu, jossa liikunnan tunnilla luetaan pulpetissa pesäpallon sääntöjä ja kotitaloustunnilla katsotaan näytöltä Teija Sopasta. Tämän takia rippikoulu sisältää uskonnollista toimintaa. On tärkeää kokea, miltä maistuu itse tehty kerroskiisseli, miltä tuntuu osua palloon tai rukoilla. Rippikoulussa ei vain kerrota uskonnosta, vaan siellä haistetaan, maistetaan ja eletään uskontoa.

 

Ajattelun köyhyyttä on olla kokeilematta rukousta ja osaamatta lauluja, jotka tuottavat iloa.

 

Vihdoin löysin paikan, jossa voin olla oma itseni. Tämän uskontunnustuksen kuulin rippikoulupappina nuorilta joka vuosi. Arkitodellisuus osoittaa, että kirkko ei olekaan se suvaitsematon instituutio, jolta se joskus näyttää. Kirkko on yhteisö, joka vapauttaa olemaan oma itsensä: kastettu ja ainutlaatuinen.

On sille makkarallekin nykyään vaihtoehto. Moni valitsee tänäkin kesänä soijanakin.

Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.