Kolumni: Mamut eivät ole kuten me
Me elämme täysin eri elämiä ja koemme aivan eri asioita.
Maahanmuuttokriitikoiden ja suvaitsevien välisissä keskusteluissa suvaitsevat erehtyvät välillä puhumaan liiaksi samankaltaisuudesta. Sanotaan, että olemme kaikki samanlaisia väristä, kulttuuritaustasta tai asuinpaikkakunnasta huolimatta. No, emme ole. Somalit ja syyrialaiset eivät ole samanlaisia kuin suomalaiset.
Mitään tyypillistä somalialaista, syyrialaista tai suomalaista ei edes ole olemassa. Me suomalaiset olemme monesti yhtä vähän samanlaisia keskenämme kuin somalit ovat meidän kaltaisiamme. Yhdellä meistä on ADHD, toisen äiti on kuollut eilen, kolmas kantaa huolta terveydestään ja pelkää kuolemaa, neljättä uhkaa työttömyys, viides ei saa lasta ja kuudes on tullut hylätyksi lapsena.
Me elämme täysin eri elämiä, eri vaiheita ja koemme aivan eri asioita.
Olin hakemassa kahvia työpaikan keittiössä. Kollega kysyi kuulumisia, mihin vastasin, että nyt on aika paljon kaikkea. Johon hän vastasi, että niin hänelläkin.
Sain itseni kiinni ajattelemasta: Tietäisitpä vain. Sinulla ei ole lapsia, ei oikeushuolia, ei oman yrityksen taakkaa, ei…
Onneksi havahduin. En tiedä, mitä ristiä hän kantaa. Eikä hän ehkä edes kertoisi. Ehkä siellä on liian arkaluontoisia ja henkilökohtaisia asioita. Ehkä en edes halua tietää.
Yhdellä meistä on ADHD, toisen äiti on kuollut eilen, kolmas kantaa huolta terveydestään ja pelkää kuolemaa, neljättä uhkaa työttömyys.
Kuuntelin viime viikolla, kuinka kidutettuja autetaan Suomessa. Moni pakolainen on kokenut kidutusta, vieläpä virkavallan tai lääkärin toteuttamana. Se murentaa luottamuksen niin moneen asiaan, ettei normaali elämä ole mahdollista.
Kokemus ei käy ilmi ulospäin: näemme vain muukalaisen, emmekä pahasti haavoittunutta yksilöä. Usein kidutettu ei voi edes alkaa opiskella uutta kieltä, koska trauma on vienyt luottamuksen opettajiinkin.
Rakkaat kanssaeläjät, otetaan toisemme huomioon ihmisinä. Kohdataan ja kuunnellaan vailla ennakkoluuloja. Kuten Hanna Paavilainen Valomerkin kolumnissaan hyvin sanoi: haaste on tähdätä kuuntelemisellaan ymmärtämiseen, ei omaan vastaamiseen.
Eikä todellakaan oleteta, että minulla on vaikeampaa kuin toisella.
Kirjoittaja on markkinointitoimisto Sherpan toimitusjohtaja.
pauli@sherpa.fi
Jaa tämä artikkeli: