Kolumni: Masennus ei ole ihmisen ominaisuus
Masentuneesta tulee helposti kotinsa vanki. Jos ihminen ei saa apua, hänen potentiaalinsa valuu hukkaan.
Tiina oli maannut sängyssä jo viikkoja, syönyt ja nukkunut. Kukaan ei ollut kysynyt, kuinka hän voi, kukaan ei odottanut häntä töihin, eikä kukaan hakenut kaupasta ruokaa. Tässä hyvinvointivaltioksi kutsutussa maassa on tuhansia ja taas tuhansia kotiensa vankeja, ihmisiä, joita erottavat muusta yhteiskunnasta sosiaalisten verkostojen tai päivärytmin puuttuminen tai sairaus, joka estää elämästä täysipainoisesti.
Muutamat minulle läheiset ihmiset ovat kärsineet mielenterveyden ongelmista. On ollut päiviä, jolloin verhoja ei ole avattu eikä puhelimeen vastattu, vaan ihmiset ovat piiloutuneet kyselijöiltä. Huomista ei ole odotettu innolla vaan pelätty, nähdäänkö sitä ylipäätään.
Mielenterveyden häiriöt koskettavat jossain elämänvaiheessa suoraan noin puolta suomalaisista. Välillisesti ne koskettavat jokaista meistä. Kolme viidestä masentuneiden vanhempien lapsesta sairastuu itsekin alle 25-vuotiaana. Nämä ovat vain muutamia Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFamin esillä pitämistä karuista luvuista, jotka pohjautuvat tutkimuksiin.
Ihminen voi sairastua johonkin fyysiseen sairauteen, mutta ei ehkä kuitenkaan menetä täysin terveyttään. Yhtä lailla esimerkiksi masennukseen sairastuva ihminen ei menetä mielenterveyttään. Masennus ei tee ihmisestä muita huonompaa, kuten vaikkapa diabeteskaan ei tee.
Masennus ei ole ihmisen ominaisuus. Mieli on koetuksella, mutta avun ja ajan kanssa taas korjattavissa.
Tiinalle kävi hyvin. Hän sai kunnalta tukihenkilön, jolle uskalsi kertoa elämästään. Hän pääsi pienin askelin taas kiinni koulutukseen.
Jokaisessa ihmisessä on potentiaalia. Hyvä yhteiskunta kannustaakin sen potentiaalin parhaaseen käyttöön niin, että ihminen voi elää itselleen ja muille merkityksellistä elämää.
Jokainen verhojen takana elävä Tiina on yksilö mahdollisuuksineen, mutta myös yhteinen resurssi, joka hukataan, jos ihminen ei saa oikea-aikaista ja laadukasta apua. Tukihenkilö voi olla avuntarvitsijalle korvaamaton ja myös yhteiskunnallisena sijoituksena usein kannattava.
Kirjoittaja on köyhyystutkija ja Vihreiden varapuheenjohtaja.
maria.ohisalo@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: