Kolumni: Mikä uskossa on oleellista?
Hermostun, kun joku perustelee lähimmäisen satuttamista jumalan tahdolla tai kansallistunnetta käytetään toisten hiljentämiseen.
Kun palautin edellisen kolumnini, minulle soitettiin toimituksesta: Miksi kirjoitin jumalan pienellä ison kirjaimen sijaan? Kyse ei ollut sensuurista, vaan huolenpidosta: toimituksessa tiedettiin, että saatan saada asiasta tiukkaakin palautetta.
Kysymys yllätti. En suoraan sanottuna ollut miettinyt asiaa ollenkaan.
Kun puin asiaa ystävieni kanssa, taustalta kuitenkin alkoi hahmottua erilaisia motiiveja. Jumalan kirjoittaminen isolla tuntui intuitiivisesti epämukavalta.
Jumalan yksilöiminen Yhdeksi ja Ainoaksi Jumalaksi tekisi samalla tiettäväksi, että kristittynä minun jumalakäsitykseni ja siten jumalani on sama kuin niiden, jotka käyttävät hänen sanaansa vastustaakseen rakkautta ja yhdenvertaisuutta, kuten samasukupuolisten avioliittoa tai naispappeutta.
Vaikka kuulumme samaan kirkkoon ja tunnustamme siten samaa jumalaa, jumalamme ei ole sama.
En halunnut vaihtaa pientä kirjainta isoksi. Suurin syy oli se, että kutsunimen kirjoitusasu on mielestäni epäolennainen suhteessa jumalaani.
Minulle jumala on kaikkivoipa, puhtaan rakkauden entiteetti. Miksi kaikkivoipa olisi kiinnostunut minun kapiteelivalinnoistani? Hän näkee sieluuni ja tietää, miten häntä kunnioitan ja rakastan, ja että kunnioituksella ja rakkaudella kanssaihmisiäni kohtaan yritän toteuttaa hänen tahtoaan joka päivä.
Jos jumalaa ei kiinnosta meikämannen kirjainvalinnat, miksi minun pitäisi korvaani lotkauttaa, kun muut uskovaiset arvostelevat niitä?
Vietämme pian itsenäisyyspäivää. Itsenäisyys kuten uskonnollisuus ovat isoja teemoja, jotka hukkuvat epäolennaisuuksiin. Kristinuskossa minulle olennaista on ehdoton lähimmäisenrakkaus. Itsenäisyydessä se, että saan elää valtiossa, jonka arvoihin kuuluvat demokratia, sananvapaus ja heikoimmista huolehtiminen.
Kun joku perustelee lähimmäisen satuttamista joko henkisesti tai fyysisesti jumalan tahdolla, hermostun ja tulen surulliseksi. Samalla tavoin sydämeni särkyy joka kerta, kun kansallistunteella argumentoidaan toisten ulos sulkemista ja hiljentämistä.
Olennaista on jokin aivan muu, joka kiteytyy yhteen sanaan: rakkaus.
Kirjoittaja on turkulainen väitöskirjatutkija ja vapaa kirjoittaja.
lotta.aarikka@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: