Kolumni: Minun Afrikkani
Erämaa ja slummi hämmästyttävät rikkaalla elämällään.
Olen elämäni aikana lukenut usein saman jutun. Joku kirkollinen henkilö on käynyt Afrikassa ja hän sanoo, että suomalaisten pitäisi ottaa opiksi afrikkalaisten iloisesta jumalanpalveluselämästä.
Minäkin kävin Afrikassa muutama vuosi sitten. Jumalanpalveluksissa veisattiin Suomesta tuotuja körttivirsiä. Täten en saanut tuliaisiksi aihetta suositella repäisevämpää menoa vaihtoehdoksi sille kirkkohartaudelle, joka on nukkumista silmät auki. Sori siitä.
Kun dyynin pintaan raaputtaa kuopan, on kuin astuisi avaruuden reiästä toiseen maailmaan."
Monen kävijän tapaan tein kuitenkin huomioita elämän rikkaudesta niin erämaassa kuin slummissa.
Kun päivä polttaa ja ympärillä on hehtaareittain hiekkaa, sitä ihmettelee, miten täällä voi olla mitään.
Hiekka käyttäytyy kuitenkin moninaisesti koostumuksensa ja valon vaikutuksesta. Tässä se on mustaa, tuossa lilaa, siellä keltaista... Katse ja mieli häikäistyvät kuin ruskasta, joka loistaa verkkokalvoilla vielä, kun on sulkenut silmänsä.
Tuuli tuo dyynien seinämille putoavia siemeniä. Siemenet käynnistävät ekosysteemin, joka vilisee dyynin sisällä elämää kuin New Yorkin metrossa: hyönteisiä, hämähäkkejä, käärmeitä, skorpioneja, kameleontteja. Kun dyynin pintaan raaputtaa kuopan, on kuin astuisi avaruuden reiästä toiseen maailmaan: ryhmä ET:n näköisiä olioita tervehtii sinua silmät pullollaan. Rahapuun lehtiä puristaessa on kuin suihkussa.
Mieleen väikkyy kristillisten erämaaisien opetus. Jos tahdot lähelle elämää, vetäydy pois sellaiseksi sanotusta.
Slummin rakennukset ovat aaltopellistä. Yöllä asumus on kylmä. Tuhansilla ihmisillä on yhteinen vesipiste. Joka viidennellä on AIDS. Sata euroa kuussa merkitsee huomattavaa varakkuutta.
Aaltopeltirakennuksen sisällä asuu sisäisesti ryhdikäs perheenäiti, joka on sisustanut vaatimattoman majansa kodiksi, huoltaa ja kasvattaa lapsensa, etsii elannon. Elämä löytyy sieltä, missä sitä ei ole. Köyhyydessä on rikkautta.
Kun olen neuvoton, koetan miettiä, missä ajatuksissani tai olosuhteissani on kuolleeksi kuvittelemani erämaa tai slummi. Koetan kulkea sinne. Jos löydän perille, niin kohta huomaan, että olen muualla.
Kirjoittaja on Portaanpään opiston rehtori, dosentti ja harrastajaviulisti.
petri.jarvelainen@portaanpaa.fi
Jaa tämä artikkeli: