Kolumni: Minun kirkkoni

Kolumni: Minun kirkkoni

Usein kuulee kirkosta eroamisen syyksi, ettei kirkko anna mulle mitään.

Tämän viimeisen kolumnini haluan käyttää kertomalla, mitä kirkko on minulle antanut. Lapsena sain seurakunnan kerhoissa oppia kädentaitoja. Lapsikuorossa opin kauniita lauluja, jotka ovat myöhemmin elämässäni toimineet myös rukouksina.

Muistan lapsuudesta serkkutyttöjen kastejuhlat ja monet ihanat kesähäät, missä me lapset juoksimme kilpaa syreenien reunustamilla kujilla.

Muistan koulujen kevät- ja joulukirkkojen juhlavan tunnelman. Muistan pyhäkoulusta tarravihot, joihin kerättiin kauniita kuvia. Muistan opettavaiset tarinat, joissa paha sai usein palkkansa.

Kävin yläasteikäisenä nuortenilloissa. Opin ymmärtämään erilaisuutta. Kävin rippikoulun. Rippikoulusta saadun oppikirjan luin vasta 18-vuotiaana.

Mummun kanssa kuuntelimme radiosta jumalanpalveluksia. Esiinnyin viulun kanssa lukemattomissa kirkkokonserteissa ja sain esiintymiskokemusta. Muistan urkujen pauhun. Tutustuin musiikin historiaan. Kirkoissa ja hautausmailla oli luettavissa kansakuntamme traagiset vaiheet. Opin arvostamaan esivanhempiemme uhrauksia hyvinvointimme eteen.

Ollessani lapsena sairaalassa pitkiä aikoja muistan sairaalan pyhäkoulun ja askarteluhetket, nämä ilon pilkahdukset sairaan lapsen elämässä. Elämän vaikeina hetkinä olen istunut kirkon takapenkissä Jumalan hoidettavana. Kirkko on minulle hengellinen sairaala.

Äkillisen avioeron kohdatessa ja taloudellisissa vaikeuksissa sain diakonia- ja keskusteluapua. Ulkomaalaisille vieraille olen ylpeänä esitellyt kirkkoja ja kirkkotaidetta. Perheen hautajaisissa olen saanut kokea ja kuulla ylösnousemuksen toivon läsnäolon. Kirkolliset juhlapyhät tarjoavat minulle lepohetkiä ja pyhän kokemuksia.

Kirkossa ja kirkon jäsenenä koen kuuluvani sukupolvien ketjuun, jossa olen vain yksi helmi pitkässä nauhassa.

Ja mitä ikinä elämässä tapahtuukaan, tiedän, että on olemassa yksi paikka, jonne on aina tervetullut: kirkko.

Kirjoittaja on yhteiskunnallisen ja kirkollisen kentän rajapinnoista kiinnostunut teologian tohtori.

sanna.lehtinen@eduskunta.fi

Jaa tämä artikkeli: