Kolumni: Mitä-jossittelua
Tervetuloa helteisen kolumnini pariin, arvokas lukijani.
Olen viettänyt kesääni mitä-jossitellen: Mitä jos olen taas nukahtanut, unohtanut muistaa mikä elämässä on arvokkainta, liian arvokasta haaskattavaksi? Onko se laiskuuttani jos sisälläni ei läiky? Mitä jos hetkeäkään ei saa antaa mennä kohtaamatta ohi?
Mitä jos oma onni on toisten onnen tuottamisessa? Kävisi niin, että oman mielihyvän polku kapenee ja lopulta loppuu turtaan pettymykseen. Tai sitten olisi kuin ihminen, jonka katse on pois omasta navasta toisen ihmisen silmiin ja onneen. Ja näin on itsekin onnellinen.
Mitä jos avaisimme leipäläpemme useammin, huomaisimme miten samanmoisia olemme? Mitä jos huomaisimme, että kristitty ihminen kokee olevansa ulkopuolinen ja vähemmistön edustaja, kuten myös ateisti? Vaikka molemmat luulevat toisten kuuluvan onnelliseen enemmistöön.
Entäpä jos ihminen ei käänny uskon suuntaan siksi, että häntä pelottaisi luonnontieteiden tarjoama selitys ja tämän ajan humanismin muotoilema yksilön vastuu kehittyä, vaan koska ne eivät yksinkertaisesti hänelle riitä. Mitä jos nimenomaan uskominen vaatii valtavasti rohkeutta.
Ja kuulkaahan, mitä jos ihmisen ei tarvitse vastata sähköposteihin 24/7, tai olla alati tavoitettavissa? Jospa omistamme omat elämämme. Mitä jos voi elää onnellisen elämän käyttämättä kertaakaan markkinoiden kieltä; brändiä, tuotteistusta tai profiloitumista? Entä jos ajankohtaisinta ei ole seurata haukkana eri medioiden tuuttaamia uudisilmiöitä, vaan pöyhiä aina uudestaan elämämme ikuisia kysymyksiä: työtä ja taidetta, seksuaalisuutta ja valtaa, rakkautta sekä kuolemaa.
Ja mitä jos koston karhean kierteen ratkaisu piilee syvässä viisaudessa anoa pahantekijältä anteeksiantoa hänen teoistaan, sillä me kaikki olemme pahantekijöitä. Että jospa Karamazovin veljeksissä tämän vallankumouksellisen mekanismin esitellyt Dostojevski ei olekaan nuoruuden kirkasotsaisiin vuosiin kuuluva kirjantekijä, vaan elämänmittaisen matkan kumppani, ehtymätön viisauksien kaivo?
Mitä jos kirjaisin jossittelukimarani ylös, julkaisisin oikein kolumnissa! Sillä mitä jos sitä ei kuolinvuoteella muista kuin menetetyt tilaisuudet?
Kirjoittaja on musiikintekijä ja muusikko.
marrrzi@hotmail.com
Jaa tämä artikkeli: