Kolumni: Mitä sinulle kuuluu?

Kolumni: Mitä sinulle kuuluu?

Uuden vuoden jälkeen sosiaalisessa mediassa kohistiin presidentti Niinistön Helsinki-Mission toiminnasta innoituksensa saaneesta lausahduksesta: ”Kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa, naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa?”

Yhteiskunnassamme toimii useita hyväntekeväisyysjärjestöjä, joille lahjoittamiemme varojen turvin pidetään yllä turvakoteja, kerhoja ja erilaisia vapaaehtoispalveluita. Presidentin nostama lausahdus laittoi pohtimaan järjestöjen merkitystä ja roolia yhteiskunnassamme. Noudattamalla presidentin ohjetta, muistamalla ja auttamalla lähimmäisiämme, tekisimmekö järjestöjen työn tyhjäksi? En usko.

Ilman hyväntekeväisyysjärjestöjä moni ongelma jäisi ratkaisematta. Moni hätää kärsivä jäisi apua vaille. Järjestöillä on vahvaa ammattiosaamista. Harva meistä kykenisi omaehtoisesti ja spontaanisti organisoimaan hätäapua tai kohdentamaan sitä eniten tarvitseville. Järjestöjen ja niiden toimijoiden yksi tehtävä on muistuttaa ja herätellä auttamishaluamme. Näinä muistuttajina toimivat esimerkiksi kaduilla ahkeroivat feissarit.

Pappina työskennellessäni kohtasin toimitusten yhteydessä kirkosta eronneita. Eroamisen syyksi saatettiin sanoa: ”En minä tarvitse pappeja ja kirkkoa Jumalan ja itseni väliin. En minä tarvitse mitään organisaatiota.” Samalla logiikalla kuin meillä on hyväntekeväisyysjärjestöjä herättelemässä auttamishaluamme, myös kirkko ja sen työntekijät toimivat herättelijöinä. Kirkon työntekijät ovat kristinuskon ammattilaisia. Kirkon työntekijöiden tehtävä on muistuttaa meitä Jumalan armosta ja rakkaudesta. Tämä on yksi syy sille, miksi kirkko ja sen työntekijät ovat tarpeellisia.

Uskon sanat lohduttavat ja luovat turvallisuutta niin meidän yksittäisten ihmisten elämässä kuin yhteiskunnan käännekohdissa. Elämän myrskyissä itselleni voimaa ovat usein tuoneet Raamatun sanat: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.”

Kirjoittaja on yhteiskunnallisen ja kirkollisen kentän rajapinnoista kiinnostunut teologian tohtori.

sanna.lehtinen@eduskunta.fi

Jaa tämä artikkeli: