Kolumni: Nicaraguassa runous on meluisa asia
Puhallin-lyömäsoitinkombo seuraa runoilijoita, minne tahansa menemme.
Sininen tuuba, kaksi trumpettia, saksofoni, patarumpu, paraatirumpu, lautaset. Puhallin-lyömäsoitinkombo seuraa Nicaraguan runofestivaalin osanottajia, minne tahansa menemme. Soittajat eivät ehkä ole käyneet konservatoriota, mutta luja soitto pauhaa luontevana.
Karnevaalipäivänä luemme runoja kuorma-auton lavalta eri kadunkulmissa. Bravo, väkijoukko huutaa. Koululaiset keräävät nimikirjoituksia. Bailando, bailando, kannustaa juontaja.
Väli-Amerikassa runous ei ole hiljaista itsetutkiskelua. Äänentoistoarsenaali lavalla on huomattava. Välillä kaipaan korvatulppia, kun kuuntelen Granadan Itsenäisyydenaukiolla maailman eri puolilta tulleita runoilijoita. Uusiseelantilainen laulaa maoriksi, vaikkei ole itse maori. Itävaltalainen puhaltaa savipilliin runojensa lomassa. Algerian berberi laulaa. Virolainen hokee kovaan ääneen sanaa "vaikus", hiljaisuus. Argentiinalainen laulaa käheää tangoa. Joku lyö puhujanpöntössä gongiin. Espanjalainen poeetta huutaa: "El caballo muerto!"
Kukaan ei soperra, kaikki ovat varmoja ammatistaan, asiastaan, sanoistaan.
En ole koskaan ollut näin kaukana kotoa. Puolikuu köllöttää vaakatasossa, horisontaalisesti.
"Miten meluisa maa!" huutaa skottirunoilija pöydän yli. Bändi veivaa atriumissa, nainen soittaa marimbaa. "Ei pysty juttelemaan", valittaa baltialaisrunoilija.
Tarkoitus ei ole jutella, vaan tanssia. Paikalliset tanssivat jo. Ukkojen lantiot taipuvat. Daamit veivaavat ylväinä. "Miksei minun äitini tanssi noin?" kysyy joku eurooppalaisista.
Maltalaisrunoilija lukee runojaan tähtien alla. Wau. Ihmeellinen kieli! "Maltan kieltä", kuiskaa irlantilainen, "arabian ja italian sekoitusta."
Omalla vuorollani runojani luetaan espanjaksi, minä luen alkukielellä. Kieleni on kaunis mutta outo, kuin maltaa. Saako kukaan siitä otetta?
Esitykseni jälkeen yleisöpaljouden seasta ilmestyy vaalea reppureissaajatyttö. "Mä aloin itkeä, kun kuulin yhtäkkiä suomalaista runoa!" hän sanoo minulle – suomeksi.
Tropiikin yölinnut viheltävät.
Kirjoittaja on kirjailija ja runoilija.
riina.katajavuori@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: