Kolumni: Oikeus loukata?

Kolumni: Oikeus loukata?

Länsimaisessa mediassa käyttävät ääntään ensisijaisesti valkoiset, keskiluokkaiset ja samoissa laitoksissa koulutetut ihmiset. Asiassa kuin asiassa tulkintoja, arvauksia ja mielipiteitä haetaan valkoiseen enemmistöön kuuluvilta. Vähemmistöiltä puolestaan otetaan vain kommentit, että ”no miltäs tuntuu?”. Näin tuetaan valta-asemassa olevan asiantuntijan lausuntoa.

Tätä voisi selittää sillä, että esimerkiksi Suomessa enemmistö on valkoista ja keskiluokkaista. On luonnollista, että he kuuluvat ja näkyvät julkisuudessa. Olisipa myös vähemmistöjen yhtä luontevaa osallistua keskusteluun edes itseään koskevissa kysymyksissä. Näin ei kuitenkaan ole.

On ongelmallista, että valkoinen enemmistö uskoo omaan asiantuntijuutensa ja määrittelee eri vähemmistöryhmien kulttuuria, asenteita ja uskontoa ilman asianomaisia. Ongelmaksi sen tekee se, että vähemmistöillä ei itsellään ole julkisessa keskustelussa samalla tavalla tilaa haastaa valkoisen enemmistön näkemyksiä. Vähemmistöt eivät voi osallistua keskusteluun yhdenvertaisina enemmistön kanssa.

Ongelman yksi ilmeinen seuraus ovat stereotypiat. Ne eivät synny itsestään vaan ne luodaan ja niitä ylläpidetään. Esimerkiksi stereotypia suomalaismiehestä elää ja voi hyvin. Sitä tuottavat toiset suomalaiset miehet, jotta stand-up-keikalla päästäisiin nauramaan.

Meillä on kaikilla kuitenkin useampi tarina suomalaisesta miehestä hänen itsensä kertomana, joten emme ole stereotypian varassa. Vähemmistöjen kohdalla näin ei ole. Kun vähemmistön edustaja puuttuu vähemmistöjen pilkkaamiseen tai epärehelliseen tulkintaan, häntä pidetään tosikkona, joka ei osaa nauraa eikä tajua sananvapauden syvintä olemusta. Onko sananvapautta olemassa muillekin kuin normit täyttävälle valkoiselle enemmistölle?

Sananvapaus toteutuu vain ja ainoastaan silloin, kun erilaisilla ihmisillä on julkisuudessa tilaa haastaa oletettuja totuuksia samoin edellytyksin. Muuten meillä on vain joukko äänekkäitä valtaväestöön kuuluvia yksilöitä kertomassa vähemmistöille, ettei pidä loukkaantua.

Vapaa kirjoittaja ja yhteiskunnallinen aktivisti sekä hengellinen musta feministi.

maryan.abdulkarim@gmail.com

Jaa tämä artikkeli: