Kolumni: Olemmeko menossa ajassa taaksepäin?
Hyvinvointivaltion romuttajat eivät muista, ettei Suomea ole rakennettu kuten Neuvostoliittoa.
Kesän valoisan ajan jälkeen pimeä talvi on alkamassa. Sen merkiksi kelloja käännettiin jo taaksepäin.
Yhteiskunnassa ollaan myös kääntämässä kelloja taaksepäin. Ennen vahvat olivat vallassa, heikot saivat taipua tai taittua, tanssia vallanpitäjien pillin mukaan tai uhmata heitä – tavallisesti itselleen tuhoisin seuraamuksin. Rikkaat elivät leveästi, kun tuotantokustannukset, lähinnä työntekijöiden palkat, oli painettu alas.
1900-luvulla alettiin Suomessa rakentaa toisenlaista yhteiskuntaa, jossa valtiovallan tehtävä oli taata yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja puolustaa niitä, joilla ei ollut voimaa puolustaa itseään. Tästä suuresta projektista kehkeytyi hyvinvointivaltio, jossa valtio verotti niitä, joilla oli paljon rahaa, ja verotuloilla tarjosi hyvinvointia kaikille, niin rikkaille kuin köyhillekin.
Nyt tätä mallia romutetaan innokkaasti, markkinavoimien ylivalta on päivän sana ja hallituksen tehtävänä on luoda ympäristö, jossa sijoitukset poikivat muhkeita voittoja. Jos se ei muuten onnistu, niin leikataan terveydenhoidosta, vanhustenhoidosta, koulutuksesta ja muusta toisarvoisesta. Ja palkat painetaan alas, jotta pääsisimme taas nauttimaan alhaisista tuotantokustannuksista.
Jos erehtyy kritisoimaan nykymenoa, saa kuulla vakioargumentit: "Ei ole kuin yksi vaihtoehto", "Neuvostoliiton mallia kokeiltiin jo", "Pohjois-Koreaksiko meidän pitäisi muuttua?" Ikään kuin ihmisten muistista olisi pyyhkiytynyt se, ettei hyvinvointia täällä rakennettu Neuvostoliiton tai Pohjois-Korean, vaan markkinatalousmallin mukaisesti, mutta siten, että valtio turvasi kaikille oikeuden elää hyvässä yhteiskunnassa. Se tehtiin varmistamalla, ettei vauraus valunut vain vahvimpien taskuun vaan myös köyhät ja heikot saivat siitä osansa.
Vanhentunutta ajattelua? On seurattava kehitystä? Vanhaa on turha haikailla? Ei, minä uskon oikeudenmukaisuuteen.
Talvi ei kestä loputtomiin. Keväällä valo alkaa lisääntyä ja kellot siirretään taas eteenpäin. Sitä aikaa minä odotan.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.
Jaa tämä artikkeli: