Kolumni: Onnellisuudesta II
Kun leikataan heikoimmilta, leikataan myös empaattisuutta, solidaarisuutta ja ajattelukykyä.
Tämä vuosi ei ole ollut hyvä. Se alkoikin kuolemalla.
Yksilön kuolema on tragedia, miljoonien kuolema enää tilastotiedettä. Tänä vuonna miljoonien hätä muodostui monelle ongelmaksi, heidän elämänsä ongelmajätteeksi.
Ääri-ilmiöt riepottelevat yhä rajummin sekä luontoa että yhteiskuntia. Siksi toivoisi, että ainakin tilastollisesti maailman kuudenneksi onnellisin kansa kykenisi olemaan jalomielinen. Sillä onnellisuus ei ole pelkkää ottamista, vaan myös antamista.
Onnellisuuden yhtenä mittarina käytetään bruttokansantuotetta. Suurta väliä on silläkin, miten se jakautuu kansalaisten kesken: sosiaalisen turvallisuuden tunne on tärkeä. Kun leikataan vinolla mittarilla heikoimmilta, leikataan samalla empaattisuutta, solidaarisuutta ja ajattelukykyä. Tilalle leviää läjä epämääräistä ruskehtavaa vihaa.
Virallinen totuus kuuluu, että tämä on vauras ja hyvinvoiva maa. Täällä kaikilla on samanvertaiset mahdollisuudet, oikeuksien laita on mitä mainioin ja mielipidevapaus niin huippua, että siihen vedoten turvataan jopa äärioikeistolaisten marsseja. Tämän totuuden haastaja saa osakseen paljon lokaa.
Tilanteen haltuunotto painavan asian läpi lyömiseen eli ikävien puhuminen ja muu ilmaiseminen suurissa juhlatilaisuuksissa on sopimatonta, suorastaan mautonta huomiohakuisuutta. Kritiikin argumentteja sivutetaan, lausuja julistetaan vähätellen epäpäteväksi poststalinistiksi, anarkistihäiriköksi tai sinisilmäiseksi naiivikoksi, joka tarvitsee isällistä ohjausta.
Julkisen keskustelun sävystä välittyy, kuka tätä yhteiskuntaa ohjaa. Tilaa ja arvostusta ei heru tasapuolisesti erilaisten lausujien erilaisille mielipiteille. Kansanedustaja Anna Kontula piti kirjaa eduskunnan puheenvuoroista: pahimmillaan miehet saivat käyttää 97 prosenttia puhemiehen jakamista puheenvuoroista, asiantuntijuuden perusteella. Niin, kuka määrää asiantuntijuuden?
Onneksi tilastoihin voi luottaa. World Happiness Report 2015 käsittelee kuitenkin vuosien 2012–2014 tietoja. Nyt leikataan myös onnellisuutta. Onneton ihminen lakkaa välittämästä muista. Kuka auttaa meitä, jos romahdamme?
Kirjoittaja on kirjailija.
alexandra.salmela@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: