Kolumni: Oppilashuolto vientituotteeksi
Suomalaisen koulujärjestelmän hienous on, että meillä ei ole pudokkaita.
Kello soi. Seinät ja opettajat näyttävät samalta kuin viime vuonna. On kuitenkin tapahtunut vallankumous: uusi opetussuunnitelma. Se asettaa tavoitteekseen ihmisenä kasvamisen. Vaikka monesti yhteiskunnassa kovat arvot jyräävät, koulu ei määrittele oppilasta tuotannollistaloudellisena yksikkönä.
Uskonnon määrä uudessa tuntijaossa väheni. Tämä pakottaa uskonnon opettajat rajaamaan, mikä on uskonnollista ydinosaamista. Wikipediasta löytyy pyhien kirjojen luettelot ja vastaukset Trivial Pursuitin ruskeisiin kysymyksiin, mutta uskonnollinen sivistys on jotain enemmän. On osattava käsitellä tietoa. Kun verkossa törmää väitteisiin, että Jumala vihaa homoja tai muslimit ovat terroristeja, on pystyttävä arvioimaan, onko väite peräisin tohtorinväitöskirjasta vai netin keskustelupalstalta, ja miten siihen tulisi suhtautua.
Jos oppilas löytää jonkun, joka uskoo hänen kykyihinsä, hän on pelastettu."
Huipputulokset Pisa-testeissä toivat kiinalaisturistit suomalaiskouluihin. Vuoden 2006 huipputuloksista on tultu alas – ehkä sattumalta samalla vauhdilla kuin millä ryhmäkoot ovat kasvaneet. Pisa ei kuitenkaan ole koulumme kruununjalokivi. Järjestelmämme hienous on siinä, että meillä ei ole pudokkaita. 99 prosenttia käy peruskoulun, myös vaikeasti vammaiset. Monissa maissa Pisa-testeihin pääsevät huippukoulut, joihin jonotetaan siitä asti, kun positiivinen raskaustesti on tehty, ja joihin erityisoppilailla ei ole sijaa.
Pisaa parempi vientituote kouluissamme olisi oppilashuolto: kuraattorit, terveydenhoitajat, KiVa Koulu -hankkeet, oppilaanohjaus ja oppilaan tukeminen kokonaisvaltaisesti. Erityistä meillä on myös opettajan ja oppilaan välinen suhde. Jos oppilas löytää jonkun, joka uskoo hänen kykyihinsä, hän on pelastettu.
Tänä syksynä julkistetaan uusien Pisa-testien tulokset. En pidätä hengitystäni. Pisa-testit mittaavat lähinnä sitä, miten hyvin osataan tehdä testejä. Todellinen oppiminen näkyy myöhemmin: työssä, ihmisenä kasvamisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä. Kaikkea Pisaa suurempi on onnellinen elämä. Jää nähtäväksi, tukeeko uusi opetussuunnitelma vain toista vai molempia.
Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.
Jaa tämä artikkeli: