Kolumni: Osaksi ajatonta, jotakin silkkaa

Kolumni: Osaksi ajatonta, jotakin silkkaa

Nyt pukkaa painavaa levytettyä asiaa: Olemme viimein loppusuoralla Jukka Leppilammen uuden levyn kanssa, ja olen aivan liekeissä!

Jukka on Suomen musiikkihistorian kummallisuuksia. Hän on pitkän ja monikaarteisen reitin kulkenut alkuvoimainen laulaja ja lauluntekijä, taiteilija valtavalla T:llä.

Hänen läsnäolossaan on monumentaalista väkevyyttä ja aitoa runollista haurautta, ja hänen äänensä on koko maailman mittakaavassa täysin ainutlaatuinen.

Rivieni välistä saattaa häivähtää mikroskooppisia ihailun äänenpainoja, mutta valtaosin olen objektiivinen. Kolumnin arvoiseksi tämän mainokselta haiskahtavan havainnoinnin tekee itselleni ajankohtainen päänsisäinen vatvonta aiheesta tekemisen motiivit. Tämä aihe ajassa, jossa kaikki ovat enenevissä määrin pihalla kuin lumiukot.

Olen nimittäin kokenut Jukan musiikin äärellä syvää rauhaa ja merkityksellisyyden tunnetta. Sen musiikin sisällä saan kyllä tehdä röyhkeitä irtiottoja ja paukuttaa kuusikielistä henkseliäni, mutta kaikkeen sisältyy vahva ja syvä kuuntelemisen elementti. Se on tutkimusmatkailua, yhdessä etsimistä. Näin on myös tekstien laita; niissä on etsimisen ja löytämisen elävää paljautta.
Tämän kaltainen musiikin tekeminen on minulle hyvin tärkeää. Se saa voimaan hyvin.

Studiossa on vallinnut kirpeän raikas luovuuden ilmapiiri, vailla kustannustehokkuuden raskasta painoa. On kuin olisimme tekemässä jotain, jota on tehty jo tuhansia vuosia. Jotain vanhanaikaista, jotain ajatonta, ja jotain mitä ei ole aiemmin tehty. Jotain silkkaa.

Sellainen tunne musiikkia tehdessä on harvinaista ja arvokasta, ja yhä harvinaisemmaksi se käy.
Ja nyt, lopuksi, tartun megafoniin: ”En kuitenkaan pelkää uusia asioita!” En halua elää museoituneessa traditiossa enkä katso taaksepäin läpi nostalgian eltaantuneen harson.

Tämä on sanottava, sillä tähän sisältyy murrettava myytti: Vaikka tulevaisuus on nopeampi, kirjavampi, moniäänisempi ja älykkäämpi, sieltä eivät löydy meille tärkeimmät vastaukset eivätkä etenkään kysymykset. Ne ovat jo meidän keskellämme.

Kirjoittaja on musiikintekijä ja muusikko.

marrrzi@hotmail.com

Jaa tämä artikkeli: