Kolumni: Pannaan piste kurjistamiselle
Toiveikkuus tarttuu. Silloin uskallamme tehdä ratkaisuja, jotka rakentavat yhteiskuntaa.
Viime viikkojen uutiset eivät ole olleet piristäviä. Kaikkialta tuntuu tulevan uutisia palkanalennusneuvotteluista, leikkaamisista, irtisanomisista. On kuin maamme olisi vallannut lamauttava, itseensä käpertynyt tunnelma.
Nyt tarvitaan rohkeutta. On tehtävä tulevaisuuteen luottavia ratkaisuja, jotka eivät jämähdä ainaiseen, jo parasta ennen -päiväyksensä ohittaneeseen uskoon, että vain kutistaminen, supistaminen ja leikkaaminen ovat mahdollisia. Ne ovat eilisen keinoja, eivätkä ne johtaneet mihinkään. Nyt on käännyttävä kohti tulevaisuutta.
Toiveikkuus tarttuu. Jos uskomme ja lähdemme rakentamaan parempaa tulevaisuutta, meidän rohkeutemme ja toiveikkuutemme luo tuon paremman tulevaisuuden. Ei kyse ole mystiikasta, vaan yhteiskunnallisesta todellisuudesta: jos uskomme parempaan, uskallamme tehdä ratkaisuja, jotka rakentavat yhteiskuntaa sen sijaan, että romuttaisivat sitä.
Jos päättäjillä ei ole uskallusta muuttua, meidän kansalaisten on astuttava esiin. Pannaan piste kurjistamiselle ja huudetaan yhteen ääneen, etteivät toisiin kohdistuvat leikkaukset ole rohkeutta. Rohkeutta on sanoa, että työmies on palkkansa ansainnut, että lapsiperheitä on tuettava ja että kaikilla on oikeus saada osansa.
Yhteiskunnallista rohkeutta on se, että teemme ensin velvollisuutemme ja vasta sitten katsomme, paljonko kirstun pohjalle jäi. Tuollainen rohkeus luo työllisyyttä, rohkaisee nuoria kouluttautumaan, perheitä hankkimaan lapsia ja ihmisiä luottamaan tulevaisuuteen. Se luo sen tulevaisuuden, johon me nyt uskomme. Tämän päivän usko on huomisen todellisuutta.
Toinen mahdollisuus on heikentää jo valmiiksi heikoimpien elineloja, lamauttaa yhteiskunta ja saada ihmiset epävarmoiksi tulevaisuudestaan. Hyvinvoinnin romuttaminen on vuori, joka tukkii näköalamme tulevaisuuteen. Annetaan nyt uskomme siirtää vuoria syrjään tukkimasta kaunista näköalaa.
Annetaan muutosten tuulten puhaltaa tunkkainen ilma syrjään ja aletaan taas rakentaa. Lakataan repimästä.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori.
Jaa tämä artikkeli: