Kolumni: Pärjäämisen kuristava pakko
Kulttuurissamme istuu pärjäämisen eetos, joka voi pahimmillaan kurjistaa.
Olin uinut muutaman altaanmitallisen lähiuimahallissa. Altaan päässä minulle tuntematon kanssauimari kysäisi: koska olet viimeksi kehunut itseäsi? Hämmentyneenä mutisin, että eipä tule mieleen.
Keskellä lukuisia tekemättömiä töitä ja kiirettä ajatus oli, että kunhan nyt pärjäisin, saisin kaiken lupaamani tehtyä. Että kehutaan sitten joskus. Sain kanssauimarilta neuvon: nyt tuon seuraavan altaanmitallisen jokaisella vedolla kehut itseäsi.
Suomen kielessä pärjääminen tarkoittaa muun muassa selviytymistä, suoriutumista, toimeen tulemista, riittämistä. Kulttuurissamme istuu vahva pärjäämisen eetos, paikoin pakko. Se on sitä, että duunia painetaan verenmaku suussa, pienestä ei marista ja omalla työllä on kunkin selvittävä. Liikaa ei itseä tai muita myöskään hyvistä teoista kiitellä tai kehuta, kuten kolumnisti Pauli Waroma taannoin kirjoitti.
Väestötasolla jopa 95 prosenttia ihmisistä kokee olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että elämässä pärjätään. Leipäjonoissa käyvistä näin ajattelee noin 65 prosenttia ja esimerkiksi suonensisäisten huumeiden käyttäjistä lähes 60 prosenttia.
Siis myös hyvin vaikeassa elämäntilanteessa olevat kokevat pärjäävänsä – ehkä paremmin kuin saattaisi lähtökohtaisesti ajatella.
Vahvan pärjäämiseetoksen varjopuolena voi olla se, että sinnittelemme viimeiseen asti hakeutumatta avun piiriin, uuvumme töissä ja lamaannumme arjen keskellä, koska emme muka riitä. Pahimmillaan turvaudumme keinoihin, jotka pahentavat tilannetta entisestään: esimerkkinä vaikkapa pikavipit pysyvämmän toimeentulon sijaan.
Jossain klooriveden keskellä tuo ventovieraan ohje osui maaliinsa: ajattelin, että riitän näin kuin olen, joskus yksin, joskus muiden avustuksella.
Pärjäämiseetos on tärkeä, mutta se ei saisi ajaa meitä ahdinkoon, yksin kasautuvien tehtäviemme ja murheidemme keskelle. Se ei saisi viedä meiltä mahdollisuutta joskus kehua itseämme, joskus pyytää apua ja joskus muistuttaa, että me kyllä riitämme.
Kirjoittaja on köyhyystutkija ja Vihreiden varapuheenjohtaja.
maria.ohisalo@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: