Kolumni: Perheen pyhä ehtoollinen
Suomella on kyseenalainen ennätys: OECD-maiden tilaston mukaan Suomen lapsiperheissä syödään vähiten yhdessä – ehkä vähiten koko maailmassa. Espoon tilanne tukee tätä tilastoa.
Koulukyselyissä usein yli puolet oppilaista kertoo, että perhe ei syö koskaan yhdessä. Ei koskaan.
Monien perheiden arjessa on vaikeaa sovittaa yhteistä aikaa syömiselle eikä kannata syyllistää jo muutenkin heikoilla olevia ruuhkavuosivanhempia. Mutta eikö tämä vertailutulos ole aika järkyttävä?
Ajatellaanpa asiaa positiivisesti ja hiukan unelmoiden. Mitä me hyötyisimme, jos jokaiseen viikkoon saataisiin joka perheessä vaikka vain yksi yhteinen ateria? Kutsutaanpa tätä uutta radikaalia käytännettä vaikka sanalla ehtoollinen ja nähdään tilaisuus perheen viikkopalaverina työpaikkojen tapaan.
Ehtoollista varten luodaan palaverin edellyttämät pelisäännöt. Kaikki pitävät kalenterissaan ehtoollisajankohdan samalla tavalla kuin tiistain työväenopiston, torstai-illan futisharkat tai keskiviikon zumba-tunnin.
Syödessä vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan tulevasta. Katsotaan toisia silmiin ja samalla aistitaan tunnelmia; onko jollakin ollut vaikeaa. Siihen usein auttaa ensihoitona jo pelkkä kuunteleva korva ja myötäelävä kommentti.
Entä jos ehtoollisateria vielä valmistetaan kotona – yhdessä tai kukin vuorollaan? Samalla opitaan kokkausta ja syödään halvemmalla ja terveellisempää.
Kauniisti katetussa pöydässä rakkaudella valmistettua ehtoollista syödessä kasvaa ajatus: ateria pitää pyhittää. Kukaan ei tuo kännykkää, iPadiä, dekkaria tai lehtiä pöytään. Televisio ei ole päällä, rauhoittava musiikki kuuluu ehkä jostakin.
Kaikki istahtavat pöytään, kun ruoka on valmista eikä kukaan ryntää tietokoneelleen lautasen kanssa päivittämään Facebookia.
Meneekö jo liian pitkälle vai voisiko kotiehtoollinen toteutua?
Saattaisiko tämän tilastoidun tilanteen menettäminen vaikuttaa myönteisesti johonkin? Olisiko sillä vaikutusta esimerkiksi syrjäytymis-, depressio-, dementia-, uusavuttomuus-, sosiaalisuusvaje-, koulukiusaus-, huume- ja perheväkivaltatilastoihin?
Mietitään tätä yhdessä seuraavalla ateriallamme.
Kirjoittaja on InnoOmnian kehittämispäällikkö.
jouko.kivimetsa@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: