Kolumni: Persulandiasta päivää
Miehelläni ei ole kasvanut tukka kunnolla sitten parikymppisen. Murehdittuaan aikansa harvenevaa kuontaloaan hän ajeli päänsä kaljuksi. Minä rakastan miestäni juuri sellaisena kuin hän on, joten minulle on ihan sama, onko pää kalju vai käkkärä.
Mieheni sattuu myös olemaan valkoihoinen, mutta voisi minun puolestani olla ihan minkä värinen tahansa. Nykyisin, kun oikeistopopulismi on onnistunut tekemään rasismista salonkikelpoista, valkoinen iho ja huonosti kasvava tukka on yllättäen määritelmä ihmisestä.
Mieheni hoiti vastikään työasioita Helsingin keskustassa. Hänen siinä kävellessään vastaan sattui asunnottomien lehteä kauppaava pariskunta, joita mieheni tervehti hymyillen sanomalla ”Hei.” Pariskunta kuuli tervehdyksen varmaankin yhdellä kirjaimella pieleen, kun nainen oitis sähähti: ”Natsisika, ei osta ikinä”.
Siinä loksahti ikänsä mustan musiikin parissa työskennelleeltä muusikolta suu auki. Lehti jäi sillä kertaa ostamatta.
Parin kulman takaa tuli esiin romanialainen tai bulgarialainen katusoittaja. Mieheni, muusikko kun on, työnsi jo kättään taskuun, hän kun tapaa aina tipauttaa rahaa kadulla soittaville kollegoilleen. Katusoittaja katseli miestäni ja näytti hokevan jotakin itsekseen. Lähestyessään soittajaa mieheni erotti sanan ”fasisti”.
Hetki sitten mieheni seikkaili isojen ostoskärryjen kanssa noutotukussa ystävämme kanssa. Ohittaessaan ryhmän nuoria tummaihoisia miehiä oliiviöljyjen rivistöllä alkoi hän kuulla takanaan sanapareja kuten ”saatanan rasisti”. Mieheni pahoitti mielensä niin, että hyvä kun ei iso mies alkanut itkeä maustehyllyjen välissä. Ystävämme kaartoi paikalle ja kuultuaan nuorison käyttäytymisestä hän ajeli tyynesti omilla ostoskärryillään lähes poikaporukan nilkoille julistaen, ettei hänen kaveriaan käydä täällä solvaamaan. Onneksi ystävämme on musta, muuten olisi saattanut olla rasistinen konflikti käsillä.
Sanotaan, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Voisiko joku kiljua sinne, että ihmisiä tässä kaikki ollaan?
Kirjoittaja on teatterinjohtaja ja perheenäiti.
anna@kokoteatteri.fi
Jaa tämä artikkeli: