Kolumni: Pikamuoti saa voimaan pahoin

Kolumni: Pikamuoti saa voimaan pahoin

Naisella voi todellakin olla liikaa kenkiä.

Katson vaatekaappiini. Ei taaskaan mitään päällepantavaa, vaikka kaappi on täynnä lumppuja ja rättejä. Naisella ei voi koskaan olla liikaa kenkiä, opetti tv-sarja Sinkkuelämää. Kyllä voi. Ainakin sellaisia, jotka linttaantuvat alle puolessa vuodessa.

Ei tämä maailman meno niin jumalatonta ole kuin väitetään. Nykyään kuluttajat ovat tietoisempia kuin koskaan. Ei riitä, että ruoka maistuu hyvältä, sen pitää myös tehdä hyvää. Siksi boikotoidaan häkkikananmunia ja metsästetään nyhtökauraa. Seuraava syynäys tehdään jokaisen vaatekaapissa.
 

Kukaan Afrikan köyhistä ei oikeasti halua ryppyistä glitter-toppiani."


Amerikkalaiset heittävät roskiin 12,7 miljoonaa tonnia tekstiiliä vuodessa. On helpompaa ostaa uusi paita kuin korjata vanha, joka on jo niin-edellistä-sesonkia. Suomessa osataan kierrättäminen paremmin kuin valtameren takana. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaan, sillä kukaan Afrikan köyhistä ei oikeasti halua ryppyistä glitter-toppiani.

Kuten pikaruoka, pikamuoti tyydyttää jonkun himon hetkeksi aikaa, mutta pidemmän päälle se saa voimaan pahoin. Käy raskaaksi sekä lompakolle että luonnonresursseille, kun kerran kvartaalissa ostaa uudet farkut. Pikamuotia kuluttaessa himo yltyy. Se ei tee meistä onnellisempia eikä edes tyylikkäämpiä.


Vaatteet kertovat statuksesta, uskonnollisuudesta tai lempijääkiekkojoukkueesta. Ranska on ollut uutisissa huivikieltoineen ja uima-asuineen. Pieni merkki hihassa voi lisätä vaatteen hintaan nollan perään, mutta ihmisen arvon ei pitäisi olla sen viestin varassa. Ihmisarvon, uskonnon tai aatteiden riisuminen ei onnistu vaatteiden tapaan. Muslimi on yhtä muslimi burkinin riisuttuaan ja pastori vihkii hääparin yhtä laillisesti, oli sitten jalassa tennarit tai papin pukeutumisohjeistuksen mukaiset juhlakengät.

Suljen vaatekaappini liukuoven. Se kirraa kiinni hyllyiltä valuviin leggingseihin. Pieniä ovat minun pukeutumisongelmani verrattuna Rana Plaza -tehtaan työntekijöiden arkeen. Jälleen kerran päätän, että jatkossa vähemmän on oltava enemmän. Halvan vaatteen hinta on liian kova.

Kirjoittaja on pappi ja toimittaja.

Jaa tämä artikkeli: