null Kolumni: Pisan voittajat

Kolumni: Pisan voittajat

Ei täällä pysy kuraattorit, ei psykologit. Jos oma lapseni olisi kyseessä, laittaisin mihin tahansa kouluun paitsi tänne.

Olen hetken sanaton. Rehtori langan toisessa päässä on kädet pystyssä.

Yläaste: Vien seiskaluokkalaiseni terveysasemalle ja teen pahoinpitelyilmoituksen. Asia käsitellään koululla. Yksi isä kuittaa tilanteen sanomalla ”pojat on poikia, mul on noita kolme.”

Kysyn häneltä ja vieressä isäänsä matkivalta, samalla tavoin naureskelevalta pojalta, mikä tässä on niin hauskaa?

– Te ootte kundit nippa nappa alle viistoista, mut aika kuluu ja jos te jatkatte näin, hakkaatte kolmestaan yhden, huvikseen. Nää tilanteet ei ratkee enää täällä, seuraavaks me istutaan poliisilla ja rosiksessa. Jää merkintä. Te päätätte just nyt, minkälainen teidän tulevaisuus on.

Naureskeleva isä tuhahtelee.

Menee muutama viikko. Niitä juoksee kolmisenkymmentä pojan perässä ritsat ja puhallusputket aseinaan, lauma mylvii ”me tapetaan sut!” Välituntivalvoja katselee maisemia. Kumpi on pahempi? Selän kääntänyt opettaja vai lapset, joita katsoessa ohikiitävän hetken ajan ymmärtää koulusurmien karmean logiikan? Huudan tilanteen seis.

Ala-aste: – Ei täällä ole kiusaamista! loukkaantuu opettaja. – Se on huomionkipeä, varmasti on itse työntänyt farkut vessanpönttöön ja pissinyt päälle.

Kohta lapsi on käsirysyssä ja häntä ollaan siirtämässä pienluokalle.

– Vaarallinen itselleen ja muille, säestää toinenkin opettaja ja syyttää päälle valehtelusta. Käsirysyn toinen osapuoli on tuttu lapsi, kunnon perheestä.

Pian kunnon perheessä erotaan, paljastuu väkivaltaa, talo myydään. Ketään ei kiinnosta, minkälaisia riitoja lapsi todisti, mitä kosti ja kenelle. Kyläkoulu lakkautetaan. Meillä ei sitä surra.

Kotikoulu: Poika käy tenteissä koululla. Matkalla ovat kiusaajat olleet kimpussa varusteinaan metalliputket. Saan kiitokseni huutaessani rehtorille puhelimessa:

– Nyt ei todellakaan mennä kotiin vaan takaisin työpaikalle ja otetaan yhteyttä vanhempiin!

– Kiitti mutsi kun sä jaksat aina puuttuu, sanoo poika.

Kirjoittaja on teatterinjohtaja ja perheenäiti.

anna@kokoteatteri.fi

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.