Kolumni: Pitäisi kysyä enemmän
Minulta ei ole koskaan ennen elämäni aikana kysytty rotua. Toisekseen missään ei ole kysytty seksuaalista suuntautumista, paitsi silloin kun tutkimusaineistoa kerätessäni kirjauduin sateenkaarikansan keskustelupalveluun.
Olen juuri muuttanut Iso-Britanniaan tekemään tutkimusta Lancasterin yliopistoon. Vastaanottaessani minulle myönnettyä jatko-opiskelupaikkaa, kohtasin suomalaisittain yllättävän lomakkeen. Yliopiston yhdenvertaisuustoimikunta kysyi yliopistoon sisään tulevilta, opiskelijoilta ja henkilökunnalta mitä rotua hän on, mikä on hänen uskontonsa, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen.
Valittuani kaksi ensimmäistä kohtaa – valkoinen ja kristitty – hieman nolotti, sillä tiedän osani läntisestä maasta tulevana olevan etuoikeutettu.
Suomessa on ryhdytty vasta keskustelemaan siitä, pitäisikö sukupuolen rekisteröinnistä pidättäytyä, tai pitäisikö valittavia vaihtoehtoja pikemminkin lisätä. Lancasterin tyyliin se olisi: nainen, mies, transgender, mahdoton sanoa, en halua sanoa.
Seksuaalisen suuntautumisen kohdalla kuulen päässäni Suomen debatin: mitä se kenellekään kuuluu? Valittavana oli: hetero, homo, trans, bi, mahdoton sanoa, en halua sanoa. Lisäksi vierailevalta tutkijalta kysyttiin, onko lapsia mukana. No, minullahan on.
Tämä niin konservatiiviseksi mielletty koulupukuyhteiskunta on kohdannut monikulttuurisuuden erinäköisesti kuin se on tehty Suomessa. Siitä kertoo myös jättimäinen arkkitehtoninen kappelisto yliopiston keskeisimmällä paikalla.
Samassa niin sanotussa kappelistossa kokoontuvat omissa tiloissaan buddhalaiset, kristityt, muslimit, juutalaiset ja tieteisuskovaiset. Englannin ensimmäisen tämänkaltaisen kappeliston ylle kohoaa kolme kartiomaista huippua: kahdessa niistä risti, kolmannessa risti ilman sakaroita. Se on tornin jatke, joka kurottuu kohti sitä, mitä ihmiset ikinä katselevatkaan.
Ranskassa uskonnon häivyttäminen julkisesta tilasta kertoo ihmisten erojen vaikenemisesta.
Me olemme tällaisiksi luodut, ja erojen näkyväksi tekeminen lisää yhdenvertaisuutta.
Kirjoittaja on espoolainen tutkija ja pappi.
merianna.hintsala@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: