Kolumni: Pojasta polvi paranee
Riidan jälkeen lapset kävivät läpi vastapuolella olleiden ikää, pituutta ja lukumäärää. Yhtä ominaispiirrettä ei mainittu.
Hain poikiani (7 ja 9) ystävänsä syntymäpäiviltä. Juhlissa oli noin 15 lasta. Kun saavuin paikalle, lapset tulivat kiihtyneinä kertomaan olleensa tappelussa. Fyysistä väkivaltaa ei ollut käytetty, mutta sanallista kyllä. Tilanne oli ollut jopa hieman uhkaava.
Nuoret miehet olivat asiasta aika tohkeissaan. Ehkä pientä intoakin oli, ainakin uteliaisuutta. Synttäriperheen isä oli kuitenkin lopulta kutsuttu paikalle selvittämään tilanne.
Jäin isäntäperheen kutsumana synttäreille syömään kakkua ja juttelemaan. Tänä aikana lähes kaikki pojat kävivät vuorotellen kertomassa tuntemuksiaan selkkauksesta. Minulle kerrottiin kuinka pitkiä vastapuolen pojat olivat olleet ja miten monta heitä oli. Arveltiin ikää, syitä riitelyn aloittamiseen ja pohdittiin mitä oikeastaan kävi tai olisi voinut vielä käydä.
Kuuluu lapsuuteen, ajattelin, ja yritin parhaani mukaan tyynnytellä porukkaa ja puolustaa rauhan arvoja. Vierailun loppuvaiheessa keskustelu laantui ja puhe kääntyi enimmäkseen jalkapalloon. Juhlien loputtua kiitimme isäntäperhettä ja lähdimme suuntaamaan kotia kohti.
Autossa olin jo unohtanut selkkauksen, kunnes poikani näytti minulle kadulla seisovaa suunnilleen samanikäistä poikaa ja huusi: "Tuo oli yksi niistä, jotka aloittivat riidan!" Kysyin pysähdytäänkö ja jutellaanko asiasta. Pojat eivät halunneet, joten jatkoimme matkaa.
Ohittaessani riidassa vastapuolella olleet lapset, panin itse kuin automaattisesti merkille, että he kaikki olivat tummaihoisia."
Hetken päästä tien vieressä oli toinen poika: "Toikin oli mukana! Ja toi ja toi!" Näimme kaikki vastapuolen pojat, mutta ajoimme ohi ja menimme kotiin. Omat poikani olivat jo jättäneet selkkauksen taakseen, eivätkä illalla enää ottaneet sitä puheeksi.
Ohittaessani riidassa vastapuolella olleet lapset, panin itse kuin automaattisesti merkille, että he kaikki olivat tummaihoisia. Kukaan synttärillä olleista pojista ei ollut maininnut tätä asiaa kaikesta meuhkaamisesta huolimatta – ihonvärillä ei ollut heille mitään merkitystä.
Kirjoittaja on markkinointitoimisto Sherpan toimitusjohtaja.
pauli@sherpa.fi
Jaa tämä artikkeli: