Kolumni: Rakkaudesta
Mietin rakkautta ja säikähdin.
Säikähdin, kun mieleni artikuloi idean syvästä, pyyteettömästä rakkaudesta ystävää kohtaan. Mitä siitä: tietysti ystävää saa rakastaa. Mutta jos osapuolet ovat vastakkaista sukupuolta ja perheellisiä, ajatus tuntuu jotenkin sopimattomalta.
Käsitys siitä, että näin vahvojen tunteiden pitäisi olla varattuna vain kaikista läheisimmille, on iskostettu ihmiseen vahvasti. Suureen rakkauteen kuuluu hukuttaa Se Yksi Ainoa Oikea ja myöhemmin lapset, oman geeniperimän jatkajat, omien unelmien ja toiveiden peilikuvat. Omat projektit. Äidin tai isän rakkautta on tabu kyseenalaistaa: uskallatko kysyä itseltäsi, pitäisitkö lapsestasi, ellei se olisi sinun?
On olemassa lukemattomia rakkauden ja yhteiselon muotoja.
Ydinperhe on kapeamielisten yhteiskunta- ja kulttuurinormien laatima pikkuporvarillinen liikehanke. Pahimmillaan se keskittyy menestyksen rakentamiseen ja omaisuuden kartuttamiseen, joista muodostuu illuusio nimeltä Yhteinen Onni. Kuihtuva rakkaus kahlitaan sen rajojen sisäpuolelle, sitä kielletään vuotamasta ulkomaailmaan.
Suhde muuttuu kehittyessä. Se voi olla raskasta selittää ja vielä raskaampaa sulattaa. Rakastuminen ei kestä ikuisesti: ihastua voi aina uudestaan ja uudestaan – jopa samaan henkilöön. Hurmion haihduttua saattaa tulla näkyviin rakkaus, jota tavataan kutsua myös ystävyydeksi. Tai sitten ei jää mitään.
Ystävyys ei ole mikään vähempiarvoinen tunne. Todellinen ystävyys on aitoa rakkautta. Se on jaloa ja harvinaista. Se on kosmisen kumppanuuden tyrehtymätön pohjavire, joka on ja pysyy ajasta ja etäisyydestä huolimatta. Se jaksaa kituuttaa läpi hiljaisuuden, koskaan kokonaan katoamatta. Se on paljon enemmän kuin hetkellisten sosiaalisten tarpeiden täyttämistä. Mieltymykset muuttuvat, ihmiset tulevat ja menevät eikä nostalgia herätä henkiin ohi kiitänyttä hetkeä.
Rakkaus ei tarvitse lihaa. Rakkaus ei rajoita. Rakkaus ei satuta.
Jos rakkaus on suurin, sen pitäisi saada kasvaa vapaasti.
Kirjoittaja on kirjailija.
alexandra.salmela@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: