Kolumni: Rakkaus on kaipausta
Elämän tärkeimmän ihmissuhteen eteen pitäisi välillä tehdä kunnossapitohommia.
Kun kirjoittaa kaksi vuotta romaania, jonka keskeisenä teemana on rakkaus kaikessa hankaluudessaan, joutuu pohtimaan paljon rakkauden olemusta. Tässä pari asiaa, jotka olen aiheesta oppinut.
Vanhalle kansalle rakkauden, lemmen, toi henkiolento nimeltä Lempo. Lempoa pelättiin. Se saattoi kaapata ihmisen valtaansa, ja Lemmon riivaama teki hulluja, vaarallisiakin asioita.
Tavallaan meillä on yhä samanlainen käsitys rakkaudesta: se tulee jostakin ja ottaa valtaansa. Ero on siinä, että meille Lempo ei olekaan arveluttava voima, vaan jonkinlainen pyhä henki, joka on aina oikeassa ja jota ei voi vastustaa – eikä tulisikaan, vaikka voisikin. Tällainen käsitys rakkaudesta on helposti naiivimpi kuin vanha käsitys ambivalentista, arvaamattomasta Lemmosta.
Me ihannoimme Romeoa ja Juliaa, jotka olivat Shakespearen näytelmässä 17- ja 14-vuotiaita lapsia. Lempo vei heidät. Mitä Lempo toi? Murhia ja itsemurhia.
Nykyinen rakkauskäsitys unohtaa myös helposti sen, että rakkauden huuma ei kestä kauan: aivotutkijan mielestä korkeintaan kaksi vuotta. Sen jälkeen rakkaus vaatii työtä. Ei ehkä kauhean kovaa työtä: kova työ pitäisi säästää työpaikalle ja ajoittain lastenkasvatukseen, mutta kyllä elämän tärkeimmän ihmissuhteen eteen pitäisi välillä kunnossapitohommia tehdä.
Ei rakkaus aina helppoa ole. Olen kehittänyt määritelmän: rakkaus on sitä, että rakastettua kaipaa enemmän kuin hänestä tykkää.
Yleensä rakkaan seurasta tietysti pitää, mutta ei välttämättä: hänen kanssaan saattaa riidellä, mutta hänestä on silti mahdoton olla erossa. Rakkaus on kaipausta. Muuten kyse on ystävyydestä: ystävän seurasta pitää enemmän kuin häntä kaipaa, mutta ei tunnu, että itsestä on pala poissa ilman häntä.
Tämä kattaa nähdäkseni kaikki rakkauden lajit: rakkauden puolisoon, rakkauden lapsiin, Jumalan rakkauden... miksei myös vaikka rakkauden suosikkiurheilujoukkueeseen, joka häviää kaikki matsinsa, mutta jolle silti haluaa pysyä lojaalina, taikka koiraan, joka puree huonekalut ja pissii matolle, mutta jota ei mistään hinnasta vaihtaisi.
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.
konstigblog@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: