Kolumni: Rippikoulua kohta aikuisille
Poikani täytti loppuvuodesta yhdeksän vuotta. Kävimme joulun alla keskustelua siitä, missä muodossa Korvatunturin tarinat värittävät aattoillan kulkua.
Minulla ei ole mitään Suomen Lappiin joskus 1930-luvulla muuttanutta Smyrnan piispa Nikolaosta vastaan, mutta tylsä minä ajattelin, että lahjat voitaisiin jo jakaa ilman sen kummempaa tonttuilua.
Jonkinlaisena kompromissina joku juoksi takaovesta soittamaan ovikelloa ja lahjasäkki löytyi ulko-oven kynnykseltä. No, nyt poika saa lukea huijauksesta lehdestä. Eipä sillä, kyllä hän kuvion toki tajusi saman tien. Jossakin vaiheessa lapsi vain on siinä iässä, että yksi herne korvien välissä löytää toisen. Sadut sulavat saduiksi.
Näitä mietin samalla, kun Ylen puoli yhdeksän tv-uutisista kuulen, että rippikoulut ovat alkaneet. Tammikuun lopulla.
Rippikoulu on kirkon käyntikorttituote. Se on paljon muutakin kuin viikon leirijakso kesällä. Ryhmä on kasassa pitkin kevättä, tutustuu toisiinsa ja siinä samalla kotiseurakuntaansa.
Rippikoulun käyvien määrä ylittää ikäluokan kirkkoon kuuluvien määrän. Mutta hyvin nopeasti rippikoulun jälkeen kiinnostus kirkkoon lopahtaa. Jäsenyyttä kuvaavat käppyrät sukeltavat parikymppisten kohdalla, vaikka vain muutamaa vuotta aikaisemmin kaikki indikaattorit todistavat laadukkaasta kohtaamisesta seurakunnan kanssa.
Olen miettinyt, mistä moinen mahtaa johtua. Eräs tuttavani esitti mielestäni hyvän kysymyksen: Kuinka paljon rippikoulu, kuten perheemme viime joulu, yrittää liittyä johonkin sellaiseen, joka on tuomittu väistymään varttuvan mielessä?
Toisin sanoen, kuinka paljon tarjoamme nuorille, kohta aikuisille, pyhäkoulun jumalakuvia ja niks-naks vastauksia Raamatusta ja katekismuksesta? Sellaiset nimittäin kestävät käyttöä vain harvojen parissa.
Olisiko helpompi kuulua yhteisöön, joka jo rippikoulussa tunnustaa, että Jumalasta on aikuisen oikeasti tavattoman vaikeaa puhua? Ymmärtää, että kysymykset ovat aina vastauksia suurempia? Mutta, että niille kaikille on tila, ja ne otetaan vakavasti.
Kirjoittaja on tv-toimittaja ja pastori, joka asuu Tillinmäessä.
ville.talola@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: