Kolumni: Rivilaulaja
Johtajan kädet alkavat nousta ja rivistöt ympärillä vetävät syvään henkeä. Yhteinen moniääni alkaa kaikua ympärillä hiljaisuudesta nousten, keinahdellen hetkittäin kovemmin, askellellen väliin hitaammin ja puhutellen taukojen tahdeissa.
Olen saanut kasvaa kuoron riveissä läpi ikäni, pikkuruisista Satakielistä musiikkiluokkien projekteihin, aina Candominon uljaisiin riveihin. Yksinlaulajaksi minusta ei olisi ollutkaan lauluääneni ollessa varsin tavallinen. Kuoro, suuri laulava instrumentti, on luonut mahdollisuuden olla osa sellaista mahtipontista ja koskettavaa sointia, jota ei yksin olisi voinut koskaan tavoittaa.
Yksittäisen laulajan rooli kuoron riveissä on armollinen. Rivit antavat suojaa vetäytyä taka-alalle huomaamatta parin tahdin ajaksi, kun oma varmuus katoaa tavoittamattomiin. Toisaalta rivit vaativat pysymään ruodussa, yhteisessä soinnissa ja tahdissa. Pörheilevää sooloilua ei suvaita, moniäänisyyttä sitäkin enemmän.
Tiiviimpiin kuorovuosiin mahtui monta murhetta yksityiselämässä. Kuoro oli silloin kuin turvallinen koto, johon palata laulamaan yhdessä, rinnakkain ja selittelemättä. Musiikki hoitaa mieltä ja kehoa, sisäisten mielenliikkeiden aaltoillessa laulun lujassa kannattelussa. Lempeät ja voimalliset sävelet suojaavat niin laulajan kuin kuulijan sydäntä, valelevat musiikin hunajaa sielun säröihin. Vaikka elämä tuntuu joskus pysähtyvän, musiikki jatkuu aina.
Läpi ihmiselon kaivataan kuorolaulutaitoja. Vauvan elämä alkaa yhteisen sävelen etsimisenä lähimpien hoivaajien kanssa. Varhainen vuorovaikutus on toinen toiseen soinnuttamista, toisen äänen ja olemisen resonoimista ja yhdessä luomista. Myös parisuhteessa ja perhe-elämässä kuorotaituruudelle on tilausta. Niissä on oltava tilaa omalle puhtaalle ja ainutlaatuiselle äänelle, mutta myös taitoa soinnuttua myötäeläen ja toisiin virittäytyen. Liiallinen sooloilu rikkoo yhteisen soinnin, muttei suunsulkijastakaan ole yhteisen soinnin rakentajaksi.
Mikään ei edelleenkään sivele surua sydämestäni niin kuin kuorolaulu. Samaa sivelevää lääkettä on mahdollista saada myös lähisuhteiden kuorolaulujen turvissa.
Kirjoittaja on seksuaaliterapeutti.
maaret.kallio@vaestoliitto.fi
Jaa tämä artikkeli: