Kolumni: Stevie Wonderin ylivertaisuudesta

Kolumni: Stevie Wonderin ylivertaisuudesta

Meillä soittajilla on tapana jakaa keskenämme monenmoisia salaisuuksia; uusimpia efektipedaaliasetuksia, sointukulkuja, levy- ja Youtube-löytöjä.

Kauhajokinen ystäväni Sami ”Skeida” (älkää kysykö...) Pitkämö näytti minulle taannoin taksin takapenkillä uusimman helmen: Stevie Wonder laulamassa Stingin synnyttämää Fragile-klassikkoa samaisen Stingin 60-vuotiskekkereissä.

Osuvasti sukunimetty Wonder avaa tokaisemalla: ”I love this song”, ja alkaa pyyhkiä hellästi mutta varmoin ottein koko planeettamme vokaalitaiteilijoilla lattiaa. Siis vertauskuvallisesti. Tulkinta on musikaalisesti vailla vertaa.

Viimeisen huuliharpun äänen vaiettua Sting levittelee käsiään: Näinhän se pitäisi laulaa! Sen hetken taksissa se oli maailman parasta musiikkia.

Minä palavasti rakastan sitä hetkeä, jolloin Stevie Wonder – tai kuka tahansa – ei enää pysty pidättelemään itseään, vaan musiikki alkaa tulvia. Se ottaa valtaansa, kieputtaa esittäjäänsä kuin väkkärää, tuuppii pois kontrollin kehästä kuin sumopainija. On kuin katsoisi riemusta kiljuvaa lasta; kyseessä on sama kirkkaus, ja sama siunattu sokeus omalle asennolle maailmassa.

En pätkääkään väheksy maestro Wonderin tai kenenkään muun sokeuden raskasta taakkaa, mutta koko hänen olemisensa lavalla on niin peilistä opetellusta poseerauksesta puhdasta, että sitä on vavahduttavaa katsoa.

Iso mies on kuin lapsi, musiikista täynnään. Täysi-ikäiseksi hänet tosin paljastaa hillitön anekdootti 80-luvulta, jolloin hän ilmoittautui vapaa-ehtoiseksi Miss USA-kilpailun finaaliin, tuomariksi.

Stevie Wonder ilmentää musiikkia puhtaimmillaan. Ja vaikka nautin kyllä hyvin suunnitellusta lavashowsta ja coolin kukkoilun katsomisesta, Wonder operoi alueista jaloimmalla: hän kääntää omalla esimerkillään yleisön huomion pois yleisöstä itsestään, musiikin loimuavaan liekkiin.

Hän vapauttaa meidät oman itsemme ikeestä siksi aikaa, kun hän esiintyy. Ja koko sen hetken, kun Stevie Wonder esiintyy, hän on maailman paras.

Kirjoittaja on musiikintekijä ja muusikko.

marrrzi@hotmail.com

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city