Kolumni: Tekemättömästä
Sosiaalisen kanssakäymisen aallokko voi olla myrskyisempi kuin meri, sen pohjavireet pettävämpiä kuin vesi.
Jossain vaiheessa äiti alkoi päättää kirjeitään vahvoin sanoin RAKASTAN SINUA. En oikein osannut vastata siihen, ujostutti. Myöhemmin en enää ehtinyt sanoa mitään.
Olen ajatellut äitiä paljon. Mietin, kuinka paljon huomaavaisempi olisin voinut olla, ja samalla vakuuttelen itselleni, että varmasti olisin ollutkin, kunhan vain olisin tiennyt, kuinka vähän aikaa meillä oli jäljellä. Ja toistan samoja virheitä uudelleen ja uudelleen.
Arki turruttaa. Aina on niin kamala kiire. Hävettää tehdä hyvää, pelottaa reagoida pahaan. Loppuviimeiseksi tekemättä jätetyt asiat jäävät kalvamaan mieltä. Tilanteiden mentyä palauttamattomasti ohi kertaan itselleni loputtomiin kaikkia mahdollisia lempeitä sanoja, joita olisin voinut lausua, kaikkia nasevia kommentteja, joita olisi pitänyt heittää. Kaikkea, mitä milloinkin olisi sopinut tehdä.
En ole mikään sankari. Minulle ei ole helppo puuttua asioihin muiden nähden, sydän jyskyttää. Ikään kuin toisten mielipide painaisi enemmän kuin itse asian kohtalo! Itsensä nolaamisen pelosta moni sulkeutuu omaan turvalliseen kuplaansa ja tekeytyy sokeaksi, kuuroksi, mykäksi. Laiskuus ja välinpitämättömyys hoitavat nekin oman osansa, mutta usein meitä estää reagoimasta ihan tavallinen kyvyttömyys. Me emme yksinkertaisesti osaa.
Sosiaalisen kanssakäymisen aallokko voi olla myrskyisempi kuin meri, sen pohjavireet pettävämpiä kuin vesi. Kyky reagoida sosiaalisissa tilanteissa on taito, jota meidän kaikkien tulisi opetella kuten uimista, sillä hukkumisen vaara on suuri.
En halua moralisoida. Haluan pelkäämättä reagoida vääryyteen terävämmin kuin valjulla ANTEEKSI, MUTTA TUOTA..., avuttomat kyyneleet silmissä. Haluan oppia kohtaamaan epäkulttuurisuutta ja barbaarisuutta. Haluan pystyä pitämään heikompien puolta ja osata erottaa oman pelkoni ja suvaitsevuuden toisten vapauksia kohtaan. Etenkin haluan uskaltaa sanoa, että rakastan, ennen kuin on siihen liian myöhäistä.
Olen alkanut kirjoittaa viestejä. Varovasti, sana kerrallaan.
Kirjoittaja on kirjailija.
alexandra.salmela@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: