Kolumni: Toimiva sosiaalipolitiikka lisää hyväosaistenkin levollisuutta
Levollisuusvaje maksaa meille huolena ja rahana.
Tuttavani puhui taannoin levollisuusvajeesta. Hän viittasi termillä yhteiskuntaan, jossa työssäkäyvän ja aktiivisesti osallistuvan väestönosan levollisuutta syö jatkuva huoli sairaista ja muista hoidettavista lähimmäisistä sekä ympäröivän yhteiskunnan pahoinvoinnista.
Äärimmäinen esimerkki levollisuusvajeesta ovat aidatut asuinalueet eri puolilla maailmaa. Rahalla voi ostaa vartioidun talon aidatulta asuinalueelta, mutta ei yhteiskuntarauhaa. Rahalla ei voi ostaa turvallista kävelyä aidan toisella puolella, jos osalla kansasta ei ole mitään menetettävää.
Yhteiskuntarauha syntyy, kun yhteiskunnan eri osat kokevat olevansa sen jäseniä ja ihmiset luottavat sekä toisiinsa että yhteiskunnan instituutioihin. Yhteiskuntarauha taas rapistuu sitä mukaa kuin eriarvoisuus väestöryhmien välillä kasvaa.
Vahva sosiaalipolitiikka, eriarvoistumisen torjunta, on sijoitus ihmisten hyvinvointiin."
Eriarvoisuus myös maksaa, Britanniassa paikallisen puolustusbudjetin verran vuosittain. Eriarvoisuus koituu tutkimusten mukaan myös talouskasvun esteeksi: kansainvälinen talousjärjestö OECD on arvioinut, että Suomen talouskasvu on kärsinyt viime vuosikymmeninä jopa 10 prosenttiyksikköä siksi, että eriarvoisuutta ei ole onnistuttu torjumaan.
Hyvinvointivaltiolle luotiin pohjaa 1800-luvun lopulla Saksassa. Saksan valtakunnankansleri, Rautakansleriksikin kutsuttu Otto von Bismarck taisteli kaikkea muuta kuin köyhyyttä vastaan. Silti Bismarck edisti sosiaalipolitiikkaa, koska halusi saada työväenliikkeen puolelleen ja kukistaa sen kapinan. Ehkä Bismarck koki levollisuuden olevan uhattuna?
2010-luvun Suomen päivänpoliittisessa keskustelussa sosiaalipolitiikka nähdään monin paikoin lähinnä kulueränä. Vahva sosiaalipolitiikka, eriarvoistumisen torjunta, on kuitenkin sijoitus ihmisten hyvinvointiin. Samalla, kun vähennämme suoraa inhimillistä kärsimystä, parannamme yhteiskuntarauhaa ja vähennämme levollisuusvajetta. Meitä samaan veneeseen saattavan sosiaalipolitiikan saamapuolella eivät ole vain yhteiskunnan huono-osaisimmat vaan koko yhteiskunta.
Kirjoittaja on köyhyystutkija ja Vihreiden varapuheenjohtaja
maria.ohisalo@gmail.com
Korjaus 25.4.: Otsikkoa viilattu.
Jaa tämä artikkeli: