Kolumni: Ulos häpeän vankilasta
Jos virheet eivät nolota, pystyy elämään paljon täydemmin.
Se saa meidät punastumaan, soimaamaan itseämme, tuntemaan jopa fyysistä kipua ja sovittamaan toimintaamme rajoihin, joita ympäröivä yhteiskunta meille asettaa. Häpeä on ikään kuin liima, joka pitää yhteiskuntia kasassa.
Toimimme soveliaana pidettyjen mallien mukaan niin lain puitteissa kuin ihmiselämän kokemusten tasolla. Toimimme niin, että emme joutuisi häpeämään tekemisiämme. Häpeä on kuitenkin vankila, joka paikoin estää meiltä täysipainoisemman elämän elämisen.
Valtakunnan feministit Rosa Meriläinen ja Saara Särmä kirjoittavat häpeästä kirjassaan Anna mennä! Opas hauskempaan elämään. Kirjoittajat kannustavat ottamaan mokan lahjana itselle, mutta myös toisille, sillä kun siitä kertoo muille, muutkin saavat mahdollisuuden vapautua omista nolouksistaan. Jokin teko saattaa aiheuttaa syyllisyyttä tai nolostumista, mutta häpeä on kokonaisvaltaisempi tunne, joka keskittyy ihmiseen puutteineen ja vikoineen.
Oxfordin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Robert Walkerin kirjassa Shame of Poverty (Köyhyyden häpeä) todetaan häpeän olevan köyhyyskokemuksen keskiössä, olipa kyse rikkaasta Norjasta tai köyhemmistä Intiasta tai Ugandasta. Köyhyyttä kokevien ihmisten stigmatisointi julkisessa keskustelussa tai byrokratian rattaissa – kuten virastojen luukuilla – ylläpitää osaltaan köyhyyttä. Halventava kohtelu johtaa masentuneisuuteen, riippuvuuksiin, vihaan ja jopa itsemurhiin.
Walker esittää, että sosiaalipolitiikka olisi toimivampaa ja nostaisi ihmisiä paremmin köyhyydestä, jos se köyhäksi leimaamisen sijaan antaisi ihmisille mahdollisuuden olla osallistuvia toimijoita eikä passiivisia edunsaajia. Sama pätee julkiseen keskusteluun.
Julkikuva ihmisten tekemisistä ja olemisesta kätkee helposti taakseen ihmiselämälle hyvin tyypillisiä häpeäkokemuksia. Ihminen on epätäydellinen, erehtyy ja mokaakin. Entä jos olisimmekin ylpeitä juuri siitä? Entä jos antaisimme itsellemme anteeksi? Ehkä tulisimme samalla suhtautuneeksi armollisemmin myös kanssaihmisiimme.
Kirjoittaja on köyhyystutkija ja Vihreiden varapuheenjohtaja.
maria.ohisalo@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: