Kolumni: Usko ja toivo marginaalissa

Kolumni: Usko ja toivo marginaalissa

Hengellisen väkivaltaan keskittyvien kirjojen riviin ilmestyi viime viikolla Vuokko Ilolan ja Aila Ruohon toimittama Usko, toivo ja raskaus, joka kertoo vanhempien uupumuksesta ja lasten asemasta isoissa perheissä.

Aihetta käsitteleville kirjoille on suuri tarve. Jokaiselle soisi vapauden elää elämänsä ilman painostusta ja väkivaltaa. Aihetta käsittelevissä jutuissa muistetaan myös nostaa esiin se joukko vanhoillislestadiolaisia, jotka eivät koe elävän elämäänsä väkivallan ja painostuksen alla, vaikka elävät samassa yhteisössä toisin kokevien kanssa.

Miksi kaikki eivät kärsi? Miksi jotkut kokevat uskon niin tärkeäksi, että tuntiessaan kuormittumisen riskin ottavat sen kuitenkin ja synnyttävät monta lasta? Itse lestadiolaisuutta tutkivana ja siitä taustasta tulevana tiedän, että tuon yhteisön perusta ei ole alistamisen, alistumisen ja siitä vapautumisen jatkumolla, vaan uskossa siihen, mikä elämässä koetaan tärkeäksi ja oikeaksi.

Kyse ei ole siitä, että vaihtoehtoja ei olisi. Lestadiolaisuus on kirkon protestiliike, on aina ollut. Tietoinen etäisyyden otto valtaenemmistöön näyttää kummalta, mutta voi siihen sisäistyneelle olla mielekästä.

Aiheesta loitompana kysyn, mistä hyvinvointi syntyy? Entä pahoinvointi? Elämän mielekkyys ja merkitykselliseksi kokeminen saa ihmisen joskus ottamaan riskejä.

Riskien ottamisen taustalla on luottamus, ja toivottavasti valinta. Luottamus voi kantaa riskien ylitse. Tärkeämpää kuin osoitella oikeita ja vääriä tapoja elää, on huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus valita.

Uskominen oman elämän päämääriin, myös Jumalaan, on vaikea todentaa tieteellisesti. Kun uskoo siihen, mitä pitää tärkeänä, ja toimii sen mukaan, elämä on melko hyvää. Jos toimii itseään vastaan, ihminen alkaa ennen pitkää kärsiä ja voida pahoin.

Uskon kohde todentuu tunteissa ja intuitiossa, sydämessä. Kunkin elämän mielekkyyttä ei pitäisi arvioida ulkopuolelta, vaan yksilön omasta tilanteesta käsin. Uskon ja toivon, että vilkas keskustelu lisää ymmärrystä eikä vähennä sitä.

Kirjoittaja on espoolainen tutkija ja pappi.

merianna.hintsala@gmail.com

Jaa tämä artikkeli: