Kolumni: Uskonnon lastenkamari
Jumalaa pilkattaessa häntä ylistetään.
1200-luvulla eläneen mestari Eckhartin lause on kärjistys ajattelutavasta, joka on tärkeä juonne niin sanottua klassista kristinuskoa.
Kristillinen perinne suosittaa ajatusta, jonka mukaan Jumalasta voidaan tietää se, että Hänestä ei voida tietää.
Tuomas Akvinolainen oli viehättänyt tästä. Hän viittasi aiheesta kirjoittaessaan niin sanotun mystisen teologian isään, Dionysios Areiopagitaan ja ortodoksisen teologian keskushenkilöön, Johannes Damaskolaiseen.
Mystisen teologian perinteessä Jumalan löytäminen on sen ymmärtämistä, että Jumalaa ei voi löytää.
Jumalan etsijä ja rakastaja voi oppia ymmärtämään, mitä Jumala ei ole. Hän voi ilmaista tämän inhimillisillä käsitteillä. Se, mitä Jumalan sanotaan olevan, versoo sen tietämisestä, mitä Jumala ei ole.
Jumalan tunteminen hengellisyyden lähtökohtana on ongelmallista. Jumalan ylistys perustuu Jumalaa koskevien käsitysten hylkäämiseen.
Jumalanpilkka lainsäädännössä periytynee aikaan, jolloin Jumala oli valtion ylin auktoriteetti. Onko perusteltua kirjata sellainen katsomus yhteiskunnallisiin säädöskokoelmiin?
Estääkö jumalanpilkan kieltäminen Jumalan ylistyksen? Olisiko hengellisyyden vapauttamista, jos ajatus jumalanpilkasta poistettaisiin lainsäädännöstä?
Hengellisyyteen kuuluu Jumalaa koskevien käsitysten arvosteleminen. Hengellisyys on syventymistä mysteeriin, ei teorioihin mysteeristä.
Jumala on kuollut, lausui Eckhartin myöhäinen aateperillinen Nietzsche.
Hän ei ehkä ajatellut, että Jumalaa koskevien käsitysten takana on jotakin jumalallisempaa. Mystisen teologian perinne ajattelee kuitenkin niin: jumalanpilkka kuuluu hengellisen elämän aloittelijoille, uskonnon lastenkamarissa taaperteleville. Mutta se ei osoita syvällistä ymmärrystä tai ole sivistyksen merkki.
Laki lienisi ”kristillisempi”, mikäli se ei kieltäisi pilkkaamasta Jumalaa. Tuolloin uskonrauhaan liittyvä säädöstö kytkeytyisi nassakammin myös päivähoitolakiin, jossa velvoitetaan tukemaan lapsen uskonnollista kasvamista.
Portaanpään rehtori, dosentti ja harrastajaviulisti.
petri.jarvelainen@portaanpaa.fi
Jaa tämä artikkeli: