Kolumni: Uskonnon olemuksesta
Uskonnon väitetään tulleen olennaiseksi julkisen keskustelun teemaksi. Mutta onko pikemminkin niin, että uskonnon on korvannut metafysiikka ja moraali?
"Uskonto on riippuvuudentunnetta äärettömästä, ei moraalia eikä metafysiikkaa" (Friedrich Schleiermacher).
Keskustelu siitä, onko Jumalaan uskominen järkevää vai ei, on metafysiikkaa. Vääntö yksittäisten uskonnollisten oppien suhteesta tieteelliseen maailmankuvaan on metafysiikkaa sekin.
Väittely siitä, uskovatko ihmiset ”enää” vaiko eivät, on tilastotiedettä ja metafysiikkaa sanan katu-uskottavassa merkityksessä eli silkkaa sekoilua.
Ajatustenvaihto uskosta hyväntekemiseen, vapaaehtoistyön tärkeydestä, vähemmistöjen asemasta, kirkon diakoniatyön mallikelpoisuudesta, elämäntavasta, sitoutumisesta ja osallisuudesta on moraalia.
Uskonnon väitetään tulleen olennaiseksi julkisen keskustelun teemaksi. Mutta onko pikemminkin niin, että uskonnon on korvannut metafysiikka ja moraali?
Jos uskonto on tunnetta, mikä olisi metafysiikan ja moraalin suhde siihen? Onhan uskonnossa oppeja ja kehotetaanhan siinä rakastamaan lähimmäistä.
Ludwig Wittgenstein oli innokas lännenfilmien katsoja. Hän ajatteli, että uskonnolliset opit ovat kuvia. Hän istui teatterin ensirivillä lihapiirakkaa mutustaen, jotta kuvat pyyhkisivät filosofian mielestä.
Esimerkiksi viimeinen tuomio on kuva, kuin elokuva. Sen tarina ja symboliikka sitoo ja muokkaa elämää syvästi. Mutta olisi järjetöntä analysoida sen totuusarvoa todistamalla se oikeaksi tai vääräksi. Tai sanoa, että se on ”vain” kuva.
Näin on monien luonnollistenkin ilmiöiden osalta. Syntyminen, rakastaminen ja kuoleminen ovat mysteereitä, jotka eivät tyhjenny väitelauseiksi tai moraalikysymyksiksi. Itku ei asetu totuusarvotaulukkoon eikä toivo ole oikein tai väärin.
Kuvien lisäksi uskonnolliset opit muistuttavat musiikin kieltä. Onko Bachin Toccata ja Fuga tosi vai epätosi? Onko minulla ongelmallinen suhde Bachiin, jos pidän sitä loppuunsoitettuna? Pitäisikö se uudistaa? Dorkaa kysyä.
Mikä on moraalin suhde uskonnolliseen tunteeseen? En tiedä. Mutta ei ainakaan se, että uskonnolliset ihmiset tai kirkko voisivat pelastaa kasvonsa olemalla hyviä.
Kirjoittaja on Portaanpään opiston rehtori, dosentti ja harrastajaviulisti.
petri.jarvelainen@portaanpaa.fi
Jaa tämä artikkeli: